Vuoden viimeisiä mietteitä

Vuoden viimeisiä viedään. Lähiseutujen erikoisen hiljaisina viime päivät pitäytyneet pikkutykkimiehet ovat aloittaneet vuodenvaihteen tulivalmistelun. Vilma on jo muutaman tunnin ajan katsonut parhaaksi pysytellä alakerrassa pommisuojassa.

Pysyttelemme kotosalla vuodenvaihteen. Raketit käydään ampumassa niityn laidalta. Vielä teini-ikäisenä ollessani oli tapana, että kaupunginjohtaja - hän oli silloin maisteri Tähkävuori, virka-asemansa mukaisesti arvokkaan oloinen harmaantunut herrasmies - piti puheen torilla kirkon kellojen ilmoitettua vuoden vaihtuneen. Kaiken ikäistä kansaa tuli sankoin joukoin häntä kuuntelemaan - ja häiritsemään. Perinteeseen tuntui kuuluneen, että joku varusmiespalvelustaan suorittava oli tuonut lomatuliaisina savuheitteen, joka laukaistiin yleensä torin ison joulukuusen suojista. Seuraava kaupunginjohtajatar lakkautti uudenvuodenpuheperinteen, mutta merkillistä oli, että vielä joitakin vuosia perinteen lakkauttamisen jälkeen huomasimme aikanaan suosiossa olleesta uudenvuodenyön vigiliasta palatessamme, että väkeä edelleen kerääntyi torille keskiyöllä.

Lapsuudessa näihin aikoihin vuotta oli usein kova pakkanen. Tavallisella kansalla ei silloin ollut nykyiseen verrattuna kovin paljon omia ilotulitteita, paitsi tietenkin pikkukölveillä pikkukiinalaisia, ja metsämiehet ampuivat haulikoillaan valopanoksia. Silloin arvailtiin, kuuluisivatko Hämeenlinnassa ammutut tykin kunnialaukaukset. Kovalla pakkasella ne kuuluivat yleensä hyvin.

Isä kertoi aikanaan, että hän oli 1950-luvulla varusmiespalvelusta suorittaessaan saanut uudenvuoden juhlistamista varten lomalle lähtiessään kuitille valopistoolin ja muutaman patruunan. Vielä 1980-luvullakin tuntui, että harjoituksissa käyttämättä jääneiden erilaisten "harmittomien" paukkujen ja valorakettien poiskeräämisen kanssa ei oltu turhantarkkoja nimenomaan marras-joulukuussa. Nykyään kuri lienee paljon tiukempi.

Vuoden 2003 omakohtaista saldoa on vaikea listata. Hyvä vuosi. Työmaalla hyviä yhteistyökumppaneita niin opiskelijoissa kuin muussakin väessä. Kevään toverit olivat jo entuudestaan tuttuja hienoja ihmisiä, kesällä tutustuin uusiin hienoihin ihmisiin, ja syksyllä elämääni suotiin heitä lisää.

Ketään kiinnostamattomia numeroin ilmaistavia tietoja yksityishenkilön vuodesta:
- Sähköalan ammatillisen tutkinnon suorittaneita ammattilaisia valmistui 24.
- Terveyttä riitti; yhtään sairaslomapäivää ei tarvittu.
- Kesällä oli lomaa paljon tavanomaista enemmän, yhteensä kolme viikkoa.
- Erilaisia täydennys- ja lisäopintoja kertyi kaikkineen 16 opintoviikkoa (8 oli sekalaisia avoimen yliopiston atk-opintoja, toiset 8 oli opetushallinnon tutkinto).
- Hiihtokilometrejä noin 600.

Parasta tässä(kin) vuodessa oli se, että sain jakaa elämän hyvin rakkaan ihmisen kanssa.