Aku Ankka ja pizza-Enrico

Jokin aika sitten satuin kuulemaan radiosta taiteilijanimeä pizza-Enrico kantavan herrasmiehen yhtyeineen esittävän kappaleen "Mitä sinä sanoa"? Olisiko aihe (lehti 30.12.2003 ja sieltä otsikko "Väärän pizzan joukkotappelijat tuomiolla") haettu Viialasta viime vuoden huhtikuulta? Myönnetään, huonoa "huumoria", eikä mainitun musiikkikappaleenkaan harmittomuus niin itsestäänselvä asia ole rasismin näkökulmasta. Mutta Viialassa nyt on tunnetusti kova meno ;-)

Taisin keksiä, mikä minua jäi kaihertamaan Minä Aku Ankka -albumin kaltaisissa vanhoissa ankkatarinoissa. Aku Ankan maailman arvot perustuvat pääasiassa rahaan. Kaikki on, oikeuslaitosta myöten, ostettavissa, mikä tulkitaan vain yleisenä asiantilana. Tarinan onnellinen loppu tarkoittaa lähes poikkeuksetta Akun huomattavaa rikastumista tai Roopen rahojen pelastumista. Urheuden ja ystävyyden kaltaisia hyveitä on sankareilla sen verran, että vanhoihin westerneihin tottunut viihteen kuluttajakaan ei Akua hyljeksisi, mutta kaiken taustalla on aina raha. Maailmankuvan materialistisuudessa Aku-setä lienee Lenin-sedän veroinen kasvattaja.

Mutta liikaa asioita monimutkaistamatta Aku on edelleen sitä, mitä pitää: harmitonta viihdettä.

Lapsettaa vielä sen verran, että huomista laukaustenvaihtoyötä varten tuli hankittua muutama raketti.