Pari ajatusta blogien tiimoilta

Ensin yleisluonteinen seikka: Miksi kirjoittajien on joskus on todisteltava, että todellisessa elämässä he eivät ole sellaisia, millaisen kuvan kirjoitukset heistä antavat? Miksi kirjoituksissa vedetään jotakin roolia, jos se on totuuden vastainen? Tähän on varmasti monia hyviä vastauksia huvittelusta henkisten paineiden purkamiseen. Mutta jos roolia tarkoituksella vedetään, miksi maskiaan pitää kuitenkin kritiikin ilmaantuessa raottaa? Eikö se ole lievää älyllistä epärehellisyyttä?

Hänellä on mielestäni hauska allegoria ihmisistä ja tietokoneista. Vitsiksi tarkoitettu (?) teksti herätti silti ajatuksia.

Ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, ei ole lainkaan vaikea ymmärtää, jos heitä ei edes yritetä ajatella rajoittuneen formaalisen kielen avulla kuvattavina olioina. Ehkä sen voi vääntää muotoon: tarvitaan yksi julkinen rajapinta, jossa on yksi metodi oleIhminen(). Rajapinnan metodit pitää toteuttaa, eikö niin? Ja tämä yksi metodi pitääkin toteuttaa mahdollisimman hyvin. Kyllä ne muiden olioiden kutsut ja muut hoituvat sitten itsestään, jos asioita sellaisilla nimillä enää ajattelee :-)

Tai onhan tuossa mallintamisessa sittenkin perää: tamperelaiselle oliolle sukupuolesta riippumatta totuusarvot ovat "eisevväliä" (near true) ja "emmäänyttiärä" (near false).