Taas kaupallista joulua, keskellä suurten liikkeiden

Lukukauden viimeisestä opetustyöpäivästäkin saa näemmä kehitettyä kiireisen kymmenine sähkö- ja oikeine posteineen ja pikapalavereineen varsinaisten hommien ohessa. Siinä tosin tuli ostettua maanantai ja tiistai vapaaksi puhelimen päälläpitovelvollisuudella.

Viitisen vuotta sitten oli melko toivotonta saada atk-alan opettajia rekrytoitua toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin. Kaikki jotakin alan edes suhteellisen relevanttia osa-aluetta vähänkin osanneet tekivät isoa rahaa muualla. Informaatioteknologian ja tietoliikenteen työmarkkinatilanteen vuoksi atk-alan koulutusta on reilusti vähennetty huippuvuosista. Nyt puolestaan kuuluu olevan vaikeuksia yritettäessä rekrytoida liiketalouden ja taloushallinnon opettajia tulevia merkonomeja opintiellä ohjaamaan. Tuskin taloudellis-hallinnollinen ala mitään erityistä boomia nyt elää, eivätkä koulutusmäärätkään ole suuren suuria, mutta opettajat ovat kiven takana.

Päivän päätteeksi olisi henkilökunnalle ollut perinteinen glögitilaisuus, mutta luottosähköasentajamme oli juuri ilmoittanut iltapäiväänsä kuuluvan sen verran löysää, että ehtisi vaihtamaan kiukaan vastukset kotona. Piti lähteä seuraavalla linja-autolla kotipuoleen. Glögit jäivät juomatta, mutta joulukuttuna toiminut Anneli (eikö naispuolinen joulupukki ole joulukuttu?) ehti lahjomaan työmaan puolesta ekologisella kangaskassilla joka piti sisällään vielä nätin solmion. Lahjakas päivä, kun jo aiemmin muuan yhteistyökumppanin edustaja kiikutti korruptioviinipullon. Joulupöydän juomahuolto järjesti itsensä kuntoon.

Yksi merkki liiallisesta ajan viettämisestä nörttipuuhissa lienee se, kun toteaa molemmin käsin työskennelleelle ja siinä samalla puheluita hoitaneelle sähköasentajalle: "Jaa, sinullakin on tuollainen Freehand?" Ei niin, että ymmärtäisin Freehand-nimisestä ohjelmistosta mitään paitsi, että sillä kuulemma piirretään hienoja kuvia. Mutta sellainen pitäisi hankkia maaliskuuhun mennessä.

Jouluostokset tuli illalla hoidettua paikkakuntauskottomasti Tampereella. Pääsihän taas vähäksi aikaa junan kyytiin. Jos pikkukylän joulunalusajan kaupallisuus ei ole tuntunut juuri tunteita nostattavan, niin isommassa kylässä kulutusjuhla näyttäytyy jo aivan toisessa mittakaavassa. Toki sielläkään kyse ei ole muusta kuin siitä, että yritykset pyrkivät myymään tarjotakseen kunniallisen elannon yrittäjille ja heidän palkollisilleen.

Toivotaan, että kulta ei lue tätä ihan lähipäivinä, jotta pehmopaketin sisältö ei vielä paljastuisi. Oli hauska huomio, miten joululahjaksi naiselle yöasua ostava miespuolinen asiakas saa naispuoliselta myyjältä lähes ylitsevuotavan kohteliaan vastaanoton, kun pehmeään pakettiin etsitään rehellistä flanellista pyjamaa. Edellä ollut, vastaavaan tarkoitukseen tehtyä mutta aivan toisentyyppistä vaatekappaletta puolisolleen haeskellut mies joutui tyytymään paljon arkisempaan kommunikaatioon. Tästä voisi sukupuolten käyttäytymisen teoreetikoilla olla mielenkiintoisia ajatuksia. Minä en edes yritä tulkita asiaa monimutkaisesti vaan tyydyn olemaan hyvilläni ystävällisestä palvelusta kaiken kiireen keskellä.

Historia-aiheesta taas kerran

Maalaismies Melaranta kirjoitti sanasen nykypäivän tunnetuimpiin kuuluvasta Suomen historian tutkijasta Heikki Ylikankaasta. Kuten Maalainen toteaa, Ylikankaan nykyisessä tuotannossa on selvästi havaittava pyrkimys historian popularisointiin mikrohistorian ja myös dramatisoinnin keinoin. Ylikangas on saavuttanut aseman tutkijana, jolla on taloudellisessakin mielessä varaa kieltäytyä tarjotuista projekteista, jos ne eivät häntä riittävästi motivoi. Itse asiassa tällaiseen asemaan tutkijan pitäisikin pyrkiä: pakkopullana ilman motivaatiota tehdyt työt tuskin ovat sitä, mitä tutkijan pitäisi tieteenalalleen antaa.

Ylikangas oli alunperin tiukka renvallilaisen historiakoulukunnan edustaja. Tunnettua on, miten Ylikangas kiisti oppi-isänsä Pentti Renvallin teoriat nuijasodan syistä ja siten leimautui paremminkin tämän vastustajaksi, mutta tarkemmin katsottuna tutkimusote Ylikankaalla oli aikanaan varsin renvallilainen.

Epävirallisen koulukunnan isähahmona pidetty Pentti Renvall sai merkittävät vaikutteensa itsenäisyyden ajan alun merkittävän psykologin ja filosofin Eino Kailan kautta Wienin piirin edustamasta loogisesta empirismistä ja ehdottomasta koeteltavuuden vaatimuksesta. Renvall lienee ollut osaltaan merkittävä teoreetikko historiankirjoituksen muuntumisessa historiatieteeksi.

Sittemmin Ylikankaan työt ovat muuttuneet tiukoista ja ehkä hieman kuivakoistakin ihanteista enemmän ja enemmän dramatisoinnin suuntaan. Ehkä suurinta kuuluisuutta saavuttanut teos, kymmenen vuotta sitten julkaistu massiivinen Tie Tampereelle, pakottaa joskus kysymään - viisaan historia- ja tietokonefakiiriystäväni sanoja lainaten - hallitseeko siinä tutkija lähteitä, vai kuljettavatko lähteet tutkijaa.

Mieliaiheisiinsa lukeutuvasta Pohjanmaan väkivaltaisuudesta, tässä erityisesti nuijasodasta, Ylikangas on kirjoittanut romaaninkin nimeltä Ilkkaisten sota (1996). Tekijä ilmoittaa sen todellisista tapahtumista aiheensa saaneeksi fiktioksi, mutta tyylillisesti se ei ole kaukana Tie Tampereelle -teoksesta - viimeksimainitun pyrkimystä tosiasioiden kuvaamiseen lainkaan epäilemättä.