Kuvaruudun tuijottelua

Windows 2000 -palvelimen ja Active Directoryn perusopiskelujakso alkaa olla lopuillaan. Tänään pidettiin asiasta koe. Minusta tuntuu, että en ole onnistunut opetuksessa kovin hyvin luomaan kokonaiskuvaa Windowsista ja AD:sta. Ei niin, etteivät kokeeseen osallistuneet olisi selvinneet tehtävistä, joku täydellisestikin, mutta luottaisin vaistooni siinä, että tämän jakson opetus ei onnistunut tavoitellulla tavalla. Lienenkö takertunut liiaksi yksityiskohtiin, jolloin erilaisten järjestelmänhallintatoimenpiteiden merkitys kokonaisuuden (eli käytännössä AD:n) kannalta on jäänyt epäselväksi. Yksi syy voi olla liiallinen tukeutumiseni MCP- tai MCSE-tyyppisten kurssien käsittelytapaan ja -järjestykseen. Opiskeltava asia on sama, mutta koulutusmuoto tyystin erilainen. Asia pyritään korjaamaan tammikuussa, mutta sitä ennen pitäisi hoitaa myös Linuxin palvelintoimintojen perusteet.

Moninaisten sattumien ja tilapäisjärjestelyjen vuoksi työmaalla on tullut eteen myös aivan odottamattomia tehtäviä. Kyseinen asia - datanomitutkinnon näyttöjen järjestely - on mitä tärkein, ja hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista, mutta ehdottomasti siten, että se ei ole muusta pois. Vanhaa työsarkaa ei saa laiminlyödä uuden vuoksi. Ei taida tullakaan kaavailtua pitkää joululomaa, mutta sainpahan viime kesänä viettää tavanomaista enemmän aikaa vapaalla.

Ihmiset tuntuvat keskustelevan suhteellisen paljon televisio-ohjelmista. Niissä keskusteluissa olen aina ulkopuolinen, meillä kun ei televisiota ole ollut vuosiin. Vai peräti vuosikymmeneen? Siitä oli aikanaan helppo päästä eroon elämänvaiheessa, jossa oli paljon muuta puuhailua vapaa-ajan täytteeksi. Nyt sitä ei enää osaa edes kaivata. Uutisia, urheilua, kulttuuria, viihdettä ja lähes mitä tahansa kuulee radiosta mielin määrin, jos haluaa, ja kuvaruudun tuijottelun tarpeen voi täyttää yliannostukseen saakka tietokoneen ääressä.

Tarkoituksella kärjistetty ajatus: eikö media, jossa näkyvällä on merkittävä osuus, ole sisällön syvyyden kannalta suhteellisesti katsoen altavastaajan asemassa mediaan, jossa ohjelmatarjonnan vastaanoton "käyttöliittymä" ei ole visuaalinen? Miltä kenties harhaanjohtavilta ennakkonäkemyksiltä vältytään kuultaessa haastattelu radiosta sen sijaan, että se nähdään televisiosta, jossa voidaan panna merkille haastateltavan eleet, pukeutuminen, ympäristö jne? Entä mitä syvällistä tarjottavaa elokuvalla on kulttuurin muotona verrattuna kirjallisuuteen? On totta, että visuaalisuus tekee sitä käyttävästä mediasta ei-visuaalista aidomman siinä mielessä, että ympäristömme on täynnä visuaalisia ärsykkeitä. Mutta milloin se on aidompi ja milloin vain aidomman tuntuinen ja sikäli epäaitoa ei-visuaalisuuttakin harhaanjohtavampi? En halua yliarvioida televisiota mielipide- ja arvoilmaston vaikuttajana, mutta omasta puolestani olen aivan tyytyväinen osastani sen vaikutuspiirin ulkopuolella.

Jos televisio tässä kommuunissa olisi, niin kyllä sieltä varmasti tulisi katsottua hiihto- ja mäkihyppykisoja ja suurten juhlapyhien Raamattu-aiheisia elokuvaspektaakkeleita. Ja Rintamäkeläisiä, jos se vain tulisi.