Joulupostimerkkejä 30 vuotta?

Eilinen saunominen ei muodostunut kummoiseksikaan nautinnoksi. Kiuas lämpeni vain yhdellä vastuksella. Luvassa olevan sähköasentajan työn jätämme suosiolla ammattilaiselle.

Onni onnettomuudessa sikäli, että tilannetta tarkastellessa tuli pakostikin möngittyä lattianrajassa. Lattia- ja seinälaattojen välissä oleva silikonisauma osoitti ikääntymisen merkkejä. Niinpä sunnuntaiaamupäivän viettotapa oli selvillä. Näihin jos mihin on hyvä puuttua ajoissa.

Iltapäivä ja ilta kuluivat kullan kanssa päivällistä valmistaessa ja sen jälkeen rautatiemuseotoiminnan paperitöissä. Pimeän jo laskeuduttua käväisin veturitallilla ja onnistuin laukaisemaan hälytyslaitteet. Eipä ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta. Ovien pintarakenteesta oli otettu isoja näytepaloja niin ulko- kuin sisäpuoleltakin tulossa olevaa korjausta varten. Remonttipiirustuksiin vaadittavat mittaukset hoituivat joku aika sitten vanhaan hyvään malliin eli ilman rahan siirtelyä puoleen tai toiseen, kun sain puhuttua ammattikoululta suunnitteluassistentin perustutkintoryhmän laseretäisyysmittareineen arkkitehdin avuksi. Yleensä ottaen harrastetoiminnassa tuntuu siltä, että organisaatioiden välillä ei tapahdu juuri mitään konkreettista ilman rahan liikuttelua. Näin on ollut jo kymmenisen vuotta. Onko taustalla viime vuosikymmenen alkupuolen lama ja sen myötä tiukentuneet asenteet vai se, että päätösvaltaisissa toimijoissa on yhä vähemmän vanhaa sukupolvea, jolle yleishyödyllisten tai aatteellisten rientojen kannalta asioiden hoituminen oli ensimmäisellä sijalla ja raha tuli vasta sen jälkeen.

Pikkukaupungin keskustassa liikkeet olivat auki, jotkut jopa iltamyöhään. Väkeä oli runsaasti liikkeellä. Joulukauppaa ja juhlan yleistä kaupallistumista paheksutaan usein, mutta jollekin pienliikeyrittäjälle se voi olla loppuvuoden tuloksen pelastus. Isot liikkeet puolestaan työllistävät kiireapulaisia. Kaupallisuus ei jokaisen asiaan liittyvän ihmisen kohdalla ole vaikutuksiltaan yhtä ikävän tuntuinen asia kuin mitä se voi olla ajatuksen tasolla.

Joulukorttien kirjoittaminen jäi viime tippaan. Oltiin instituutioista mitä mieltä hyvänsä, se saa ainakin Postin tarjoamaan työhaluisille, yleensä nuorille, ihmisille tulonhankkimismahdollisuutta sesonkiaikana. Toiseksi se on synnyttänyt mukavan joulupostimerkkiperinteen, joka mahdollistaa eri vuosikertojen tuotosten vertailun.

Joulumerkit eivät yleiseltä olemukseltaan tai aihepiiriltään ole muuttuneet juurikaan 30 vuodessa. Useimmiten aihe liittyy tavalla tai toisella joulupukkeihin tai tonttuihin (esim. 1973, 1979, 1982, 1987, 1991, 1995, 1999, 2002). Joskus harvakseltaan se on hieman hartaampi esimerkiksi enkelihahmojen tai kirkkorakennuksen muodossa(esim. 1986, 1992, 1997). Näiden väliin tavallaan sijoittuvat vanhaa kansanperinnettä kuvaavat aiheet, kuten vuoden 1975 tiernapojat, vuoden 1980 Seitsemän veljeksen joulunviettoa tai vuoden 1988 perinteisiä koristeita tapailevat merkit.

Joulupostimerkkien edelläkävijä Suomessa on ollut Hengitys ja Terveys ry, joka julkaisi ensimmäisen joulumerkkinsä vuonna 1912 ja sittemmin säännöllisesti vuodesta 1926 vuoteen 2002 saakka. Punaisella kaksoisristillä varustettujen merkkien tuotto on käytetty tuberkuloosin ja keuhkosairauksien ehkäisyyn ja hoitoon joulumerkin alkuperäisen tanskalaisen idean mukaisesti. Nämä alkuperäisen idean mukaiset joulumerkit eivät ole olleet varsinaisia postimaksun maksamisesta kertovia postimerkkejä, vaan niitä on liimattu joulupostilähetyksiin varsinaisten postimerkkien oheen.

Tuberkuloosin vastustamiseen myytiin vuodesta 1946 lähtien tavallisiakin, postimaksuksi kelpaavia kaksoisristillä varustettuja postimerkkejä. Nämä eivät olleet varsinaisia joulumerkkejä, vaan kuva-aiheiltaan vaihtelevia yleispostimerkkejä, joiden tuotosta osa on käytetty hyväntekeväisyyteen samaan tapaan kuin vuodesta 1922 lähtien Suomen Punaisen Ristin hyväksi myydyissä postimerkeissä.

Ensimmäisenä nykyisen tyyppisenä joulupostimerkkinä pitäisin vuonna 1973 julkaistua 30 pennin hintaista merkkiä, jonka syvänsinisessä kuvassa joulupukki taittaa porollaan matkaa tunturimaisemassa.

En millään muotoa ole filatelisti, joten edellä sanotussa saattaa olla paljon korjattavaa. Hyvä jos oikeaa tietoa saadaan esiin. Mutta postimerkit, myös joulumerkit aiheidensa muutumattomuudesta huolimatta, ovat (taide)historiallisessa mielessä oman aikakautensa kuvastajia.