Talvi tulee sittenkin

Tämä alkaa tuntua oikealta talvelta. Eilen oli iltapuhteena lumitöitä ja tänään päästiin hiihtämään. Tuoreesta lumesta ja hieman pikkupakkasta viileämmästä lämpötilasta huolimatta keli oli yllättävän luistava. Asiaa olivat auttaneet lukuisat muut suksijat, joita autojen lukumärästä päätellen oli kylän ahkerimmin ylläpidetyllä latu-uralla paljon. Voitelu oli heinäkuisen putkihiihtolenkin jäljiltä, mutta toimi ihan hyvin.

Auton toisen ajovalon polttimo oli tullut käyttöikänsä päähän. Aivan tavallinen H4-polttimo maksoi 4,60 euroa, mikä ei ole erityisen paljon tai vähän. Auton ylläpito ei tunnetusti ole kovin taloudellista puuhaa. Toki taloudellista voittoa tuottavaksi sen voi katsoa tilanteissa, joissa se - kuten meillä puolisoni työtehtävien vuoksi - on ansiotyön kannalta välttämätön. Auton ylläpitokuluihin muistetaan kyllä laskea polttoaineet, vakuutukset, rengaskulut ym. kuluvien osien uusiminen, määräaikaishuollot, ruosteenestokäsittelyt yms. Mutta myös pienemmistä menoeristä kertynee auton elinkaaren aikana kohtuullinen summa. Tarkoitan tällä sellaisia pikkuhankintoja, jotka eivät kerralla kirpaise ja siksi helposti unohtuvat, kuten erilaiset polttimot, lasinpesu- ja muut nesteet, pyyhkijänsulat, puhdistusaineet ja pesut ja muu vastaava.

Polttimon vaihtotyö kesti jokusen minuutin, kun yritti hieman varjella käsiään likaantumiselta. Onkohan totta vai automiesten urbaanilegendaa se väite, että jossakin uudessa Renault-mallissa ajovalopolttimon vaihtoa varten on irrotettava kyseisen puolen etupyörä ja vaihdettava polttimo jostain lokasuojan alta? Kuulostaa aika erikoiselta, jos pitää paikkansa.

Aamulla töihin lähtiessäni näin saman iloisenoranssin pienen Orenstein & Koppelin pyöräkuormaajan kuin eilen. Tällä kertaa kuljettaja taisi olla aamukahvilla paikallisessa "pikkuparlamentissa" eli huoltoaseman kahvilassa, jossa monilla kyläpolitiikan aktiivisilla seurailijoilla ja tekijöilläkin on jo vuosien ajan ollut tapana kokoontua parantamaan pientä maailmaa.