sunnuntaina, joulukuuta 28, 2003

Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen


Nyt taisi tästäkin blogista tulla niin sanottu vihablogi. Ainakin hetkiseksi. Jostakin osui silmiini Hämeen keskiaikaseura ry -niminen yhdistys. Lupaavalta kuulostavan nimen taakse kätkeytyy jotain aivan muuta kuin olin ajatellut. Historia- tai kansatieteellisen, arkeologisen tai museologisen harrastuksen sijasta kyse onkin historian vääristelystä ja harhaanjohtavan kuvan välittämisestä menneisyydestä, eli toiminnasta, jota kutsutaan historian elävöittämiseksi. Minä kutsun sitä raiskaamiseksi.

Hämeen keskiajan historia ei ilmeisesti ole riittävän mielenkiintoinen asian harrastajille, kun maan suurimman linnavuoren ja vanhimman sisämaan linnan maakunnasta on pitänyt tehdä Humalasalon pitäjä. Älköön seuraavaa tulkittako henkilöihin kohdistuvaksi moitteeksi, mutta minusta nimet, kuten Murdoch of Muirhead tai Margareta Blacke of York eivät kuulosta kovin hämäläisiltä. Eksoottisempaankin makuun riittäviä kirjoitusasuja löytyisi vaikka kotoisesta Mustasta kirjasta. Mitä vikaa olisi Callas de Voypalassa tai Olli de Salussa?

Oikeasta historiasta oikeasti kiinnostunut rahvas tekee hiljaista perinteenkeruu- ja säilytystyötään tämänkaltaisissa yhdistyksissä (ääkkösvaroitus ainakin Mozillan ystäville). Mitä enemmän näkyvyyttä keskiaikaseuran kaltaiset toiminnot saavat erilaisten teematapahtumien myötä, sitä harvemmalla on enää todelliseen tietoon perustuvaa näkemystä kotimaan keskiajasta. Voidaan aina kysyä, onko se tarpeenkaan. Positivismia tai ei, uskon että todellisuuspohjainen tieto on oletusarvoisesti haavekuvitelmia parempaa.

Keskiaikaseura tunnustaa käsityksensä ajasta romanttiseksi. Sitähän se on, anglosaksisen 1800-luvun alun romantiikan näkemystä keskiajasta. Walter Scott taitaa kulua käsissä ahkerammin kuin Seppo Suvanto tai - jos kotimaan menneisyys tuntuu liian vähäpätöiseltä - Jacques le Goff.

Pelkään, että kyllästymiseen saakka vaahdottu Taru sormusten herrasta -elokuva lieveilmiöineen tekee nuorten sukupolvien historiakäsityksille enemmän hallaa kuin kohutut Pirkkalan opetusmonisteet aikanaan. Keskiaikaharrastus lisääntyy monissa muodoissa, mutta lisääntyykö tutkimuksellinen tieto kyseisestä ajasta?

Arvoisat historian elävöittämisen aktiivit, suokaa anteeksi kiukkuisen ukkopahan purkaus. Myönnän ajattelevani asioista yksinkertaisesti, tylsästi ja lisäksi puolueellisesti. Tällaista elävöittämistoimintaa kohtaan olen hyvin myönteinen (Pekan perässä olevista kammottavista pseudovaunuista huolimatta) ja tämänkään nähdessäni en saanut sydänkohtausta. Tuosta viimeksimainitusta, ja harvalukuisen puuvaunuston väärinkäytöstä, voisin toki arvostelevan sanasen kirjoittaa, mutta joskus on - rahan vuoksi - otettava askel taaksepäin, jotta päästäisiin kaksi eteen.

Mutta me, jotka vaikka vain harrastemielessä sanomme arvostavamme historiaa, emme saisi häpäistä Kleioa jättämällä tarkoituksellisesti seuraamatta totuutta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hämeenlinnan keskiaikaseuran idea ei ole elävöittää juuri Hämeenlinnaan sijoittuvaa keskiaikaa vaan keskiaikaa yleensä. Kyseessä on Suomen keskiaikaseura ry:n paikallisyhdistys http://www.aarnimetsa.org/. Suomen keskiaikaseura ry taas on osa maailmanlaajuista SCA-järjestöä http://www.sca.org/.