Tarjolla tänään vain muiden tekstien kommentointia

Lievät flunssaoireet täyttävät jo kokonaisen viikon. Merkkipäivää ei juhlita. Kobaia-verkkopäivän kirjoittajista Julius Lehtonen pohtii auringonhattu-uutteen vaikutusta flunssaoireisiin. Salaliittoteorioiden viljely taitaa olla turhaa. Luulisin, että aineen käyttäjien tuntemilla vaikutuksilla on jotakin tekemistä sen kanssa, että uutteen alkoholipitoisuus on 60 %:n luokkaa. Vaikka viinan terveydellisiin vaikutuksiin ei ole enää aikoihin uskottu, tuollainen tömäys pienenäkin annoksena varmasti tuntuu avaavan hengitysteitä edes vähän ja alas mennessään desinfioi kipeää kurkkua. Samaan lopputulokseen pääsisi ostamalla jotain yhtä väkevää viinakaupasta, mutta moni taitaa pitää luontaistuotetta mukavampana vaihtoehtona. Kyllä lusikallinen sitä minullekin nyt maistuisi, jos vain ainetta löytyisi.

Kun oma kekseliäisyyteni ei muuhun riitä, kommentoin tuotteliaampien kirjoittajien tekstejä. Olen eri mieltä nimimerkin "Tira" verkkopäiväkirjassaan eilen kirjoittaman, monien muidenkin kommentoiman, ajatuksen kanssa. Jos puhutaan normaalien aikuisten ihmisten maailmasta (erikseen ovat ne, jotka ihailevat vain sosiokulttuurillisesti tai maantieteellisesti saavuttamattomissa olevia julkisuuden henkilöitä ja vastaavia), mielestäni kestävä lähtökohta ihmissuhteen rakentamiseen ei ole vähän väliä eri sukupuolten edustajien toisiltaan vaatima "riman laskeminen". Jos ihminen tietoisesti tällaiseen toimintaan ryhtyy, hän alentaa itsensä omien ihanteidensa alapuolelle. Jos ihanteet on jo valmiiksi ihan järkevästi mitoitettu - kuten ainakin minusta tuntuu monien kritiikin kohteeksi joutuneiden kohdalla olevan - voisi ihanteista luopumista verrata vaikka periaatteellisen absolutistin juopoksi ryhtymiseen. Seuraako siitä muuta kuin oman itsetunnon heikkeneminen? Ja mikä erityisen tärkeää: uusi kiinnostuksen kohdekaan ei varmasti ilostuisi, jos saisi selville olevansa lohdutuspalkinto: "riman laskun" jälkeen saavutettu tulos.

Mainitussa kirjoituksessa ulkonäön painoarvo oli huomattava. Ulkonäön noin ehdoton ensisijaisuus pätee ehkä teini-iän ja aivan varhaisaikuisuuden ajan ihmissuhteisiin. Aikuisikäisen silmin katsellessa maailma on täynnä keskenään hyvin erinäköisiä pareja. Tämä johtuu osaltaan siitä, että jo kolmeakymmentä ikävuotta lähestyttäessä ollaan sen tosiasian edessä, että toiset vanhenevat ulkoisesti toisia nopeammin. Siksi toiseksi mikä tahansa nais-mies-pari on ulkonäöltään erilainen jo siitä syystä, että naiset ovat pääsääntöisesti paljon kauniimpia kuin miehet :-) On huomattava myös, että kauneuden ihanteet ovat koko väestö huomioiden monimuotoisemmat kuin suppeassa weblog-maailmassa toisinaan esitetyt yksilöiden mielipiteet antavat ymmärtää - vaikka epäilemättä näissä ihanteissa on kulttuurisesti yhteneviäkin piirteitä.