Pahuksen polvi

Herääminen puhelimen, erityisesti lankapuhelimen, soimiseen keskellä yötä on hieman kolkko kokemus. Mistähän tämä johtuu? Tottumattomuudesta? Nyt tuohon ei ehtinyt vastaamaan, mutta unen saanti kesti jonkin aikaa, ja loppuyö oli vuoroin kuuma ja kylmä.

Illalla tuli käytyä dojolla kolmen kuukauden tauon jälkeen. Syyskausi alkoi tatamin asentamisella paikalleen. Ei millään pahalla, mutta en voinut olla vertaamatta urakkaa rautatieharrastuksen talkoisiin, joissa hihat heiluvat ilman pidempiä neuvotteluja, ja työohjeena kokonainen lause on jo pitkä ilmaus.

Raimo ja Pekka vetivät treenit. Alkujumpassa onneksi vältettiin kaikkea eri suuntaisia kuperkeikkoja ja pukkihyppyjä isompaa akrobatiaa. Muutoin mentiin pitkälti tekniikkakertausten merkeissä. Termi "vapaa harjoittelu" (randori) on joskus alkujaan ehkä yksinkertaisimmillaan tarkoittanut jotakin tällaista. Paiskoimme erään nuorukaisen kanssa tosiamme miellyttävän pehmeään tatamiin melkoisen tiuhaan tahtiin. Tuollainen harjoittelumuoto tuntui olevan varsin rankkaa allekirjoittaneen kunnolle. Ihan mukavaa kylläkin. Matossa käydyssä otteluhenkisemmässä randorissa onnistuin kaikesta passiivisuudestani huolimatta - tai ehkä juuri siksi - nuljauttamaan polveni. Ei kiva :-( Toivottavasti tämä ei äidy pahemmaksi.

Hetkiseksi vielä kirjan ääreen ja sitten nukkumaan. Toiveissa on puhelinhiljaisuus.