Mäen takana jyrisee

Kävin pihalla kastelemassa istutukset. Varmuuden vuoksi, koska päivä oli tänäänkin kuuma. Kaukana etelän suunnalla jyrähteli harvakseltaan ukkonen.

Tommi Perkolan aikahyppyjä lukiessa minulle tulee hieman surumielinen olo. Mielelläni kirjoittaisin joskus vastaavan kaltaisia itsekin, jos osaisin. Mutta se melankolia. Lienemme melko lailla ikätovereita. Olemme 30 (ja kenties risat) -sukupolvea, eikö niin? Meidänhän kai pitäisi katsoa nimenomaan eteenpäin, ja tietenkin tarpeen vaatimalla tavalla nykyhetkeen. Taaksepäin katsomisen aika olisi sitten joskus. Epäilen, että emme ole ainoita laatuamme. Onko meidän sukupolvemme edustajien jostakin syystä edeltäjiämme runsaslukuisemmin palattava menneisyyteen, jotta ymmärtäisimme nykyisyyttä? Jos on, niin miksi? Ikätoverit ja muutkin toverit, onko mielipiteitä?