Melkein turha Tampereen reissu

RAID-harjoitukset menivät töissä täydellisesti pieleen. Demoilmiö iski, kun RAID-ohjain päätti käyttää koko aamupäivän levypeilauksen luomiseen. Asiaa selviteltiin teoriassa, mutta käytännön kokeilut jäivät myöhemmäksi.

Tänään olisi pitänyt palauttaa muuan kirja kirjastoon Tampereelle, mutta eipä tullut tarkistettua, että kirjasto menee vielä elokuun ajan perjantaisin kiinni jo klo 16. Sikäli turha reissu työpäivän jälkeen.

Vanhalla kolmostiellä tuli vastaan Panssariprikaati. Kärki törmäsi Kausjärven-Lastusten tasalla. Prikaati oli jättänyt panssarivaunut Parolannummelle ja liikkui polkupyörin. Tulivoimakin rajoittui henkilökohtaiseen aseistukseen. Aamupäivällä heinäkuun saapumiserän alokkaat olivat vannoneet sotilasvalan tai tehneet vakuutuksen Tampereella, ja matka varuskuntaa kohti oli alkanut. Yksi joukkue ajoi ase terävästi rinnalla, kuten jääkärit tekivät jatkosodan hyökkäysvaiheessa otetuissa valokuvissa. Muilla pyssy oli rauhanomaisesti selkään vietynä. Melkein löisin vetoa, että mainittu joukkue oli innokkaan ja historiatietoisen upseerikokelaan tai (ali)kersantin johdossa. Jälkipää kulki vielä lähellä Multisiltaa. Jälkipään valvojina (?) pyöräilleillä luutnantilla ja kersantilla näytti olevan hauskaa. Kertoivatko vitsejä toisilleen vai juttelivatko viikonlopun suunnitelmista?

Tampereelle kun tuli lähdettyä, sain kultani houkuteltua päivälliselle Sevillaan. Mukava paikka, mutta Itsenäisyydenkadun varrella muistomerkkinä seisova Tr1 nro 1088 eli "Risto"-höyryveturi on surullisen näköinen ilmestys. Jokaisen muistomerkkiveturia haluavan kunnan tai muun tahon tulisi miettiä tarkkaan veturin asianmukaisen hoidon vaatimukset taivasalla Suomen armottomassa säässä (ja varsinkin isommilla paikoilla myös tuholaisten käsissä).

Erkkilän sillalta katsottuna ratapihamaisema länteen päin on hyvin kaunis. Korkeat pengerrykset ja vanhat rakennukset tuovat arvokasta tunnelmaa.

Plevnassa ei ollut tänään tarjolla kiinnostavia elokuvia. Ei Niagarassakaan. Siispä aina tunnelmallisella taajamajunalla kotiin, mikä ei ollut ollenkaan ikävä vaihtoehto viehättävässä seurassa :-)