Röyhkeyttä ja parisuhteita (ei mielellään yhdessä nautittuna)

Joskus kuulee sanottavan, että työelämässä tietynlainen röyhkeys olisi eduksi. Itse kannatan tätä ajatusta vain tiedonhankinnan näkökulmasta. Työtehtävien suorittamisen kannalta hyödyllistä tietoa saadakseen kannattaa joskus olla hieman röyhkeä: vaivata ihmisiä kyselemällä asioita tai osallistua kutsumatta neuvotteluihin. Tämänkaltaisella menettelyllä voidaan hiljalleen muokata organisaation toimintakäytänteitä myönteiseen suuntaan. "Ai niin, tästäkin olisi pitänyt ilmoittaa ajoissa", on tulevaisuutta ajatellen yleensä positiivinen ahaa-elämys.

Tänään töiden jälkeen on tullut syötyä liikaa. Lounaita ei saisi jättää väliin, vaikka olisi olevinaan kiire. Röyh.

"Portti naisten maahan" -verkkopäiväkirjan ylläpitäjä kirjoitti tänään mielestäni hyviä ajatuksia siitä, miten ihmiset saataisiin nykyistä helpommin löytämään toisensa ja solmimaan - niin vanhanaikaiselta kuin se kuulostaakin: yhteiskunnan perustana olevia - hyviä parisuhteita. Vaikka sensuurilinjalle ei tarvitsisikaan lähteä, niin asennekasvatuksella (kuten alkuperäisen idean esittäjäkin toteaa, kyseessä on eri asia kuin aivopesu) luultavasti voitettaisiin jo paljon. Mallit ja ihanteet parisuhde-elämästä omaksutaan yhä nuorempina, mikä väistämättä vaikuttaa asennekasvatuksen toteuttamisen mahdollisuuksiin.

Mistä nuoret ihmiset saavat käsityksensä ja odotuksensa parisuhteista? Kaikki eivät - valitettavasti - saa sitä kotoaan. Kovin paljon tällaisia henkisen puolen asioita ei kai käsitellä muodollisen opetustoiminnankaan parissa. Koulussa etusija lienee edelleen turvaseksivalistuksella, mikä sekin on tärkeää. Mediakulttuurin viihteellisillä osa-alueilla on yhä suurempi merkitys käsitysten muodostumisessa. Kertakäyttökulttuurin ilmapiirissä ihminen ei ehkä edes viitsi keskittyä etsimään hyvää, vaan sitä, joka näyttää hyvältä.

Vaikka rippikoulu koskettaa vain osaa nuorista, sitä kautta voisi ainakin yrittää. Sama koskee soveltuvin osin luonnollisesti prometheus-toimintaa ja mitä tahansa arvokeskeistä nuorille ihmisille tarkoitettua yhteisöllistä toimintaa. Nykyään rippikoulun parisuhdevalistuksen sisältö kun ei enää keskittyne aiheeseen "ei seksiä ennen avioliittoa" (lukuun ottamatta joidenkin herätysliikkeiden ja vastaavien vaikutusalueita), voitaisiin ehkä keskittyä parisuhteiden rakentamisen henkiseen puoleen ja ennen kaikkea tarjoamaan jotakin mediakulttuurin suoltamien ihanteiden vastineeksi. Omasta rippikoulukirjastani pian kahden vuosikymmenen takaa muistan, että jonkin tätä aihepiiriä käsittelevän luvun nimi oli "Ihmisen ei ole hyvä olla yksin". Enää en muista, mitä luvussa käsiteltiin (ihan oikeasti, mopon moottori kiinnosti enemmän kuin tytöt, vaikka toki jo tuolloin ymmärsin, että nekin luontokappaleet olivat uskomattoman viehättäviä), mutta syvä viisaus ihmisten enemmistön kannalta tuohon ilmaisuun kätkeytyi.