Sateinen talkoopäivä

Sateinen päivä on huono talkoopäivä. Kulta tarjoutui nousemaan ylös jo varhain ja kyyditsemään allekirjoittaneen paikalle. Elämää enkelin kanssa :-) Veturitallilla oli tuttu ydinjoukko, mutta sateen mukana vanhaan rakennukseen tunkeva kosteus esti joitakin puurakenteita lukuunottamatta suunnitellut maalaustyöt.

Ilkka oli pyytänyt paikalle työkaverinsa Jalosen Caterpillareineen. Kuten tavallista, pitkiä puheita ei tarvittu. Puolitonninen veturinpyörä käännettiin toisin päin puhdistusta varten ja massiivinen tavaravaaka siirrettiin pois tieltä. Jaloselle ei maksu edelleenkään kelvannut.

Museon aukiolokausi päättyi muutama päivä sitten, ja päätimme purkaa kesänäyttelystä pienoismallit ja elektroniset laitteet, jotka ovat herkimpiä kosteudelle. Joitakin ryhmiä on vielä museolle tulossa, mutta useimpia kävijöitä eniten kiinnostavat veturit, muut suuremmat esineet ja varsinaiset teemanäyttelyt jäävät vielä paikalleen, veturit tietenkin ympärivuotisesti. Voutilaisen Jarkko kävi yhdessä välissä toteamassa mittalaitteen avulla, että löytämänsä kuristimet sopivat matkustajavaunun valaistuksen korjaamiseen. Niitä päätettiin tilata tarpeellinen määrä. Mehr Licht!

Evästauolla taukotuvan ikkunasta avautuvaa harmaata ratapihamaisemaa synkisti entisestään Kilpiön Olavin kertoma uutinen, jonka mukaan Rautatiemuseon säätiö on loppuviikosta päättänyt, että se ei tule ostamaan Haapamäen kaupan olevaa veturitallia omistukseensa. Keuruun kaupungin (tai sen matkailuyrityksen) omistuksessa toistaiseksi olevan tallin kohtalosta riippuu paljon maamme rautatiehistorian säilymisestä. Pienenä lohtuna saatoimme todeta viikko sitten Haapamäen matkalla käymissämme keskusteluissa ilmenneen Höyryveturipuiston toimintaa nykyisin pyörittävän yrityksen myönteisen suhtautumisen rautatiehistorian säilyttämiseksi tallilla tehtävään vapaaehtoistyöhon. Eikä liikenne- ja viestintäministeriökään ole vielä ottanut asiaan kantaa. Itse olen melko toiveikas sen suhteen. Toiveajattelua?

Takaisin paikalliseen toimintaan. Ilkka oli työvuorojensa puolesta päässyt viikolla näyttämään kaupunginarkkitehdille vesitornia kunnostussuunnitelman puitteissa. Miehet olivat laatineet lukuisia hyviä suunnitelmia. Esimerkiksi kulkureitin puhkaisu kookkaiden vesisäiliöiden sisään niiden purkamisen sijasta tuntui erinomaiselta ajatukselta, jos se kerran olisi mahdollista. Tällöin torniin tutustuville kävisi paremmin selväksi myös rakennelman alkuperäinen tarkoitus. Jossakin silmiini osuneessa paperissa tätä vuonna 1953 valmistunutta vesitornia nimitettiin funkistyyliseksi. Mutta eivätkö kaikki tuotannolliseen toimintaan rakennetut rakennukset edusta omalla tavallaan funktionalismia?

Esko kävi päivän lopulla noutamassa Tampereelta muuttokuorman ja kaksi uunituoretta opiskelijaneitiä. Eivät he toki veturitalliin opiskelijakämppiään perustaneet, mutta hyväsydämisenä miehenä Esko oli lupautunut hoitamaan näiden muuton Helsinkiin. Toki muuttomiehen luontaisetuihin tulee kuulua tauko veturitallin saunassa. Tyttöjen ilo opiskelupaikoista Meilahdessa ja Viikissä sijaansa pitävissä tiedekunnissa oli aitoa. Spes Patriae.

Flunssa ei sitten ainakaan vielä iskenyt päälle. Toivottavasti kosteissa nosto-operaatioissakaan ei asiantilaan tullut muutosta.

Talkoopäivän iltana lienee lupa hieman nautiskella Hr1-sarjan (alunperin P1) raskaan matkustajajunaveturin eli "Ukko-Pekan" kuvalla varustetusta lasista tukevaa skottilaista Old Engine Oil -nimistä mallasjuomaa. Kuin suoraan "Pekan" laakereista tippunutta :-) Mainittu kuva on muuten sama kuin Mikko Ivalon 1940-luvulla kirjoittamassa klassikossa "Höyryveturit ja niiden hoito".