S.D.G.

Kirkkoon ei tullut tänäkään pyhäaamuna lähdettyä, mutta Johann Sebastian Bach signeerasi sävellyksensä noilla kolmella kirjaimella (Soli Deo Gloria = yksin Jumalalle kunnia). Teosten alkuun hänellä oli vastaavasti tapana kirjoittaa J.J. (Juvante Jesu = Jeesuksen avulla).

Instrumenttiensa kirkkaimpiin kotimaisiin kärkinimiin kuuluvat Matti Hannula (urut) ja Tapani Yrjölä (viulu) esiintyivät eilen illalla Akaan kirkossa Bachin surutyö -aiheisessa konsertissa. Bachin nimiin aina menevällä Hasslerilla aloitettiin (virsi 63) ja Passacagliaan päätettiin. Hieno konsertti ja loistavat esiintyjät. Passacaglian rinnalla rajuinkin tämän päivän metallimusiikki on lähinnä sääliä herättävää vikinää.

Bachilla on historiallisessa mielessä etu kuulua varhaisimpiin edelleen tunnettuihin suuriin säveltäjiin. Ei voitane kiistää, että hän oli musiikillinen nero, mutta hänellä riitti vielä paljon aikaisemman musiikillisen kehityksen muistiinmerkitsemistä. Olen rock- ja pop-musiikin ystävä, mutta usein pohdin, mitä todellista uutta jotkut kyseisten alojen "uranuurtajat" ovat musiikille antaneet. Tuskin mitään erityisen merkittävää.

Jos on olemassa yleisiä länsimaisen kulttuurin esteettisyyden kriteereitä, niin sointujen maailmassa jotakin Airia voisi kutsua melko ajattomaksi teokseksi. Aikaisempi historiallinen kehitys on epävarma ennakoinnin väline, mutta silti uskallan esittää, että rock, pop ja muut vastaavat tyylilajit lienevät kulttuurihistorian roskakorissa jo tämän vuosisadan lopussa, mutta Airia tai Brandenburgilasia konserttoja soitettaneen tuolloin edelleen yhä muinaisemmalta vaikuttavin instrumentein.

Vanha musiikki on kuin kaava. Se on muotoiltu omana aikanaan parhaan silloin käytettävissä olleen taidon mukaan, ja kun se on historiallisen kehityksen saatossa todettu kestäväksi, sitä voidaan soveltaa nykypäivänä yhä uudelleen ja uudelleen. Uudempi musiikki, lähinnä erilainen jazz- rock- ja pop-musiikki sen sijaan on kertaluonteisempaa sikäli, että niissä esittäjällä (usein vielä alkuperäisellä) on vanhaa musiikkia suurempi merkitys. Rock- tai pop-kappale on tavalla tai toisella lähes aina sidoksissa esittäjään.

Viehättääkö klassinen musiikki lähinnä teoreettisesti ja käsitteellisesti ajattelevia (olkoon nuo teoriat ja käsitteet mitä hyvänsä - tarkoitan ylipäätään abstraktia ajattelua) ihmisiä siinä, missä rock- ym. musiikki on lähempänä hetken kokemukseen tarttuvia "fiilistelijöitä"?

Kirkonmäellä tapasimme Puolueen väkeä. Olivat hekin olleet konsertissa. Siirryimme torin laidalle boheemiboksiin keskustelemaan vanhojen rakennusten entisöinnistä ja maakuntapolitiikasta teekupin äärellä. Puolueeseen ei edelleenkään tullut liityttyä.