Informaatiohyökyjä?

Mauton otsikko, anteeksi.

Sediksellä oli taas kerran pohdittu kannanotto hyökyaaltouutisoinnista ja informaation hankintamahdollisuuksista. Blogit ovat vielä niin uusi asia, että organisoitua seurantaa riittävine lähdekritiikkeineen tiedotuksen taustaksi olisi luultavasti ollut hankala järjestää, koska mitään organisaatiota ei ollut. Itse asiassa mahdollisen lähdekritisoimisen (viestintäpäälliköt ja vastaavat?) ohella seurantaan tuskin kannattaa pohtia sinne ulkoasiainministeriön komentokeskukseen mitään ihmisorganisaatiota, vaan jonkinlaista netskyläisellä ahkeruudella toimivaa mutta hyväntahtoista "nettimatoa" käymään läpi suurten hakukoneiden halutuilla hakusanoilla saatavia tuloksia. Mutta mahtavatko hakukoneet pystyä päivittämään tietokantojaan niin reaaliaikaisesti kuin kansa vaatisi.

Blogeista ei taidettu paljon puhua syyskuun 2001 terroristihyökkäyksestä tiedottamisen yhteydessä, mutta IRCin kerrotaan olleen silloin informaatiotekniikan eturintaman tiedonvaihtokanava. Mitähän mahtaa olla blogien tilalla, kun seuraava suuri uutinen - toivottavasti kerrankin jotain oikein isoa kivaa - tapahtuu?

Lopuksi: tämä ei sovi yhteen ihmisten korrektiuteen luottamisen ja vapaan tiedonvälityksen ihanteiden kanssa, mutta melkein toivoisin, että tietynlaiset lehdet itsesensuroisivat itseään niin, että lakkaisivat kirjoittamasta enää mitään hyökyaallosta, ja keskittyisivät siihen, minkä parhaiten osaavat: ihmisten viihdyttämiseen. Viihteeksi löytyy takuulla jotakin kevyttä.

Tosin kyllä radiossakin osataan. Reportteri uhosi tietävänsä, että Yhdysvalloissa varoitus maanjäristyksestä oli saatu jo suhteellisen varhain, ja ihmetteli rivien välissä periamerikkalaista pahuutta. Haastateltavan, joka taisi olla geologian asiantuntija, piti kaksi kertaa muistuttaa aikavyöhyke-nimisestä asiasta, eikä tuntunut sittenkään menneen perille.

On myönnettävä, että tuota kuunnellessa puolisoni ja minä jouduimme turvautumaan erään taiteellisen herran lanseeraamaan - jääköön tässä tarkemmin selvittämättä - käsiliikkeiden sarjaan, jolla voi tehokkaasti ilmaista asiantilaa, jolle ei kielessämme taida olla suoraa ilmaisua.

Puheiden perumisia heti alkuvuodesta

Perun toistaiseksi K3b-ohjelmalle myöntämäni kehut ja Voiton kunniamerkkiin rinnastettavan rinnastuksen Ladaan. Lopputuotteiden laadunvarmistus käytännön työssä kertoi todella karua kieltä. Syy voi toki olla muuallakin kuin ohjelmallisella puolella. Tutkitaan.

Riitelyoppia a'la Rautavaara

Joskus paluu arkeen ja ehkä hieman tiukalle aikataulutettuun sellaiseen voi kiristää pipoa kilttienkin ihmisten kesken:

- Olet sinäkin yksi *sensuroitu* päivänsäde.
- Ja sinä yksi *sensuroitu* menninkäinen.

Tuon jälkeen ei voi edes leikkiä kiukuttelevaa.

Voi vaikka suksia hankeen. Mutta sepä on ollutkin tänä talvena joka kerran raskasta. Tänään taivas tarjoili märkää lunta.

Nytpä pitää lähteä etsimään nukkumaseuraa ja selvittämään, olisiko sovinnon hieromiselle vielä tarvetta vaikkapa yksillä työn uuvuttamilla hennoilla hartioilla :-)