Sunnuntai keskellä viikkoa

Sellaisilta nämä arkipyhät tuntuvat, sunnuntailta. Lumitöitä ei ollut ilmaantunut lisää, ja puolisoni lähdettyä töihin siivosin uunin, otin joulukoristeet pois ja pätkin kuusen polttoaineeksi. Oksat päätyvät keväällä hakkuriin ja kompostinkuorikkeeksi. Pyrstötähti liiterin ylisillä ja kynttelikkö keittiön ikkunalla jääkööt nuutinpäivään. Eivät tammikuun aamut ja illat liian valoisia ole.

Imuroidessa rikoin hyvin palvelleen Vampiren, vai olikohan se kuitenkin Vampyrin, kärsän. Siitä tuli sanomista, mikä on ihan oikein.

Iltapäivällä lähdin katsomaan, olisiko lumisateen jälkeen ehditty tehdä latu pyhäpäivästä huolimatta. Kunnan urheilukenttämestari oli ollut tapansa mukaan toimelias, ja erinomainen latu löytyi. Tosin oma pitoni, pikkupakkasen tervapohjainen, oli kovaksi tampatulle ja pinnasta kostealle ladulle liian liukas. Monen muun ohella naapurin Jussi oli tullut myös hiihtoaikeisiin. Kun kanssahiihtäjiä oli näkösällä, äijäilimme lumen kosteudella, synteettisen ja tervavoiteen sopivuudella, Swixillä ja Startilla. Kun muita ei näkynyt, jutustelu kääntyi siihen, miten hiihto tuntuu taas niin raskaalta. Molemmilla oli tästäkin asiasta sama mielipide.

Hiihtolenkin jälkeen leikin vähän aikaa läskitarzania pihakoivun oksassa. Se kannatti, koska selässä naksahti miellyttävällä tavalla jokin nikama, joka vaivasi viikon alusta saakka.

Naapuriseurakunnan kirkossa lauletaan vielä tänä iltana joululauluja. Olen hengessä mukana hörppimällä glögiä ja tuhoamassa piparkakkulaatikon pohjia.

Yhdistystoiminta tuottaa melkoisen määrän paperia tammikuussa.