Kirjoituspuuhia myrskyvaroituksen jälkeen

Erwin taisi malttaa sitten pysytellä lähempänä saksalaista kielialuetta. Hyvä meille. Jossakin vaiheessa varoiteltiin, että kattopellit olisivat täälläkin vaarassa. Jos huonosti olisi käynyt, ei Rautaruukin kolli tuossa pihamaalla pressun alla paljon olisi lohduttanut. Itse asiassa se vasta paradoksaalista olisi ollutkin. Mutta ei olisi naurattanut.

Kanervilla ja männynoksilla täytetyn kukkalaatikon tuuli kyllä meinasi pudottaa keittiön ikkunalta. Ihmiskäden ja akkuporakoneen väliintulo pelasti laatikon. Mikähän siinäkin on, että vaikka ruuvia, pulttia, mutteria ja muuta nippeliä tulee hamstrattua aina tilaisuuden tullen, ei tunnu löytyvän oikeaa kokoa, kun tarve olisi.

Olen harjoittanut pitkästä aikaa kahta nykyään kovin harvinaista asiaa: kirjeen kirjoittamista (ei tosin käsin, vaan WP:n ja Lexmarkin avulla, mutta konkreettisen paperikirjeen kuitenkin) sekä kansainvälistä harrastustoimintaa. Antoniolle lähtee infoa täkäläisten rautateiden nykytilanteesta. Paljon on kuitattu yhdellä URL-osoitteella. Toivottavasti pystyvät hyödyntämään sitä, vaikka yhteydenottotapana olikin perinteinen kirje. Antonio ja Maria-rouvansa olivat viime vuosikymmenellä aktiivisia kirjeenvaihtokumppaneita ja loppumattoman kiinnostuneita kaikesta, mitä Suomen rautateillä tapahtui. Onneksi kommunikaatio voidaan käydä englanniksi. Sitä vain pitäisi harjoittaa enemmän, ja kansainvälistä toimintaa yleensäkin. Mutta kun täällä pirtin nurkassa on niin mukava olla karvalakki korvilla.