keskiviikkona, tammikuuta 12, 2005

Vesisade tammikuussa ei ole reilua


Työmaalla konfiguroitiin Apache2:ta. Se on kelpo työkalu ja nimenomaan työkalu. Apachen samoin kuin ISC:n serverien iso etu on se, että vaikka niiden konfigurointi voi ensi kerran tehtynä vaikuttaa työläältä, eivät pääasiat juurikaan muutu vuosien saatossa, vaikka asentajalta piilossa oleva tekniikka saattaa kehittyä paljonkin.

Ilta meni väännellessä ihmisruumiita, niin omaa kuin muidenkin, erikoisiin asentoihin. Ensimmäinen kerta dojolla tänä vuonna. Innostus ei ole kova. Matto-ottelu oli rankkaa, kun on tullut keskityttyä viime aikoina lähinnä syömiseen, istumatyöhön ja muuhun laiskotteluun. Toiset jaksavat ihailtavasti: Kaitsu perheineen oli ollut jokusen viikon Brasiliassa treenaamassa capoeiraa. Ajattelin itseäni capoeiraa tekemässä (vai "tehdäänkö" sitä?) ja se vasta hassu ajatus oli. Hyvä jos kärrynpyörä on edes etäisesti pyörää muistuttava. Ja pelkästä voltin ajattelusta nyrjähtävät aivot.

Kotiin tuomiseksi huoltoasemalta jäähdytinnestettä autolle ja päärynävissyä sen isäntäväelle.

Olisi aika mennä nukkumaan. Koska en juurikaan näe unia (tai en ainakaan muista niitä; jotkut nimittäin sanovat, että kaikki niitä näkisivät), riskeeraan ja jätän noudattamatta Pinserin Samin kummitusjutun ohjetta. Mutta Timon taannoinen unikuvaus tuntui jossakin määrin tutulta sen vähän perusteella, mitä omista unistani muistan. Sotatila tai "harmaa vaihe" ovat minullakin kummitelleet samoin kuin unimaailmassa mitä toimivimmat ja normaaleimmat mutta sen ulkopuolella mitä oudoimmat - yleensä mekaaniset - laitteet.

Kummituksista mieleen, puolisoni ja minä näimme muutama kesä sitten varsin vekkulin sellaisen Kalevankankaan hautuumaalla. Niitä olisi kiva nähdä lisää.

2 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Sotatila on turhan rankka ilmaus unelle. Se on oikea tila, jossa jäljellä on vain keskiaivot. Otsalohkon palauttaminen on näille sotatraumatisoituneille vaikeaa: paljon pelkotiloja ja alituisia hälytyksiä. Mikä tahansa voi viitata ulkopuoliseen uhkaan johon on reagoitava. Otsalohkon palautuminen tarkoittaa oikeastaan ihmisyyden löytymistä sotatilan jälkeen. Kaikille se ei onnistu.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Jep, tosin tässä tarkoitin "sotatilaa" arkisesti poliittis-yhteiskunnallisessa mielessä eli historiasta ja maailman uutisista luettuna asiaintilana, josta muodostetut käsitykset saattavat heijastua unimaailmaan.