Ammattikouluasioita miettimässä
Päivä meni lumettomassa ja pimeässä, kuin loka-marraskuisessa, Helsingissä ammattikouluasioissa, tarkemmin sanottuna tietokoneasennusalan asioita kokoustaessa. Taajamajuna vei ja Intercity toi. Lähtiessä kuulin kotiaseman lipputoimistolla hieman ikävän uutisen. VR:n virkapostin vastaanotto asemalle on lopetettu vähäisen, lähes olemattoman, henkilökunnan vuoksi. Ikävää tämä on siksi, että se nostaa osaltaan veturimuseotoiminnan kuluja, kun nyt kaikki postiliikenne pitää hoitaa kaupallisen postin kautta. Sähköpostin yleistyminen kun ei vielä auta kirjapakettien ja vastaavien kuljetuksessa. Viimeiseksi virkapostilähetykseksi taisi jäädä Helsingistä saapunut, VR:llä työssä olevien raitiotieharrastajien ystävällisesti kirjastoon lähettämä Raitio-lehden uusin numero.
Ammattienedistämislaitos AEL Malminkartanolla on muotoutunut melko tärkeäksi tukikohdaksi ja teknillisen alan ammattikoulutuksen koordinaatio- ja suunnittelupaikaksi. AEL on historian saatossa ottanut tässä suhteessa aimo kappaleen viittaa perinteikkään Tekniska Föreningen i Finlandin harteilta (tietenkin Tekniskalla tehtiin pääasiassa muuta kuin pohdittiin ammattikoulutusta; AEL taas on alusta saakka ollut koulutusorganisaatio). Vaikka vuorineuvokset (tai ammattiyhdistysjohtajat) eivät taida suoraan osallistua ammattikoulutuksen suunnittelemiseen enää edes UPM-Kymmenen Lotilan kaltaisissa oppilaitoksissa, on minusta hyvä, että suurelta osin elinkeinoelämän ylläpitämä AEL toimii näin keskeisessä asemassa, eikä kaikkea koordinoida edes fyysisesti Opetushallituksesta tai opetusministeriöstä käsin.
AEL:n aulaa koristaa anjovisöljyn voimalla tehty kone.
Ainakin Helsingin ja Pasilan rautatieasemilla mainostettiin ilahduttavan näkyvästi Helsingissä toukokuussa pidettäviä ammattitaidon World Skills -maailmanmestaruuskisoja.
Digitaliaa
Asemalla ei tullut tällä kertaa mieleen Saksaan ehtiminen, vaan omien kantamusten laatu. Kannettava PC, siihen liitetty matkapuhelin ja digitaalikamera (jos Pasilan ratapihalla olisi sattunut näkymään jotakin mielenkiintoista kuvattavaa; nyt ei ollut).
Muistelin, että kävin Helsingissä tiheähkösti 14 tai 15 vuotta sitten talvella. Silloinkaan ei ollut paljon lunta, muistaisin. Mitään tämänpäiväisiä kantamuksiani muistuttavaa minulla ei silloin ollut. Tänäänkään en niitä olisi välttämättä tarvinnut lainkaan. Otin yhden valokuvan (yllä) ja lähetin pari tekstiviestiä puolisolleni. Saman asian olisin voinut hoitaa, kuten 15 vuotta sitten olisin tehnyt: kuva kinofilmikameralla ja tekstiviestit korvaava yhteydenotto soittamalla yleisöpuhelimesta, jotka taitavat olla edelleen paikallaan Rautatientorin puolella. Puhelinkorttikin lompakosta löytyy, tosin ei niin vanha.
Tieto- ja tietoliikennetekniikka on helpottanut ja tehostanut lukuisia asioita (olisin itsekin voinut tehdä kantamuksillani jotakin hyödyllistä) ja mahdollistanut aivan uusia asioita (olisin voinut vaikka blogata ;-). Mutta vielä voitaneen hyvällä omallatunnolla sanoa, että ehdottomia välttämättömyyksiä digitaaliset tieto- ja tietoliikennetekniset järjestelmät ovat vain harvoin. Toki niiden yhtäkkinen lamautuminen saisi paljon vahinkoa aikaan, mutta kohtuullisella varoitusajalla kehityksen pyörä lienee olisi käännettävissä sen verran taaksepäin, että tärkeimmistä yhteiskunnan ja talouselämän asioista selvittäisiin edes välttävästi ilman julkisia tietoverkkoja, mobiililaitteita ja vastaavia noin puolentoista vuosikymmenen aikana yleistyneitä järjestelmiä.
Ekonomiaa
Kotiin päin palatessa poikkesin Elielinaukiolla DataClubin kirjakaupassa, joka oli muuttanut aikaisempaa pienempään liiketilaan sitten viime käynnin. Mitään ei matkaan tarttunut. Yleensäkään useimmat käytännön atk-kirjat eivät nopeasti vanhenevina ole kovin kannattavia investointeja, mutta minun on myönnettävä, että omille silmilleni lukeminen kirjasta on monin verroin mukavampaa kuin tietokoneen ruudulta. Siksi esimerkiksi Microsoftin käyttöjärjestelmä- ja hakemistopalvelutuotteisiin perehdyttävää MCP-sarjaa on tullut jonkin verran hankittua.
Kotimatkalukemiseksi ostin aseman kioskista The Economistin, jota on toisinaan mukava selailla. Erityisesti pidän Charlemagnen kolumneista. Koska en lehteä säännöllisesti lue, voi olla aivan sattumaa, että Kaarle Suuri on (nimimerkkinsä historian kannalta toki paradoksaalisesti) piikitellyt Ranskan suurvaltapyrkimyksiä. Joskus syksyllä arvailtiin, että Ranskan tuki Turkin EU-jäsenyydelle johtuu siitä, että uusia Rolandin lauluja ei haluta, vaan omien ja ydineurooppalaisten sotilaiden rinnalle ja erityisesti niiden eteen halutaan miesluvultaan suuri ja aseellisiakin selkkauksia kokenut Turkin armeija. Turkista tulisi siis EU-suurvallan likaisen työn tekijä aseellisessa kriisissä.
Uusimmassa numerossa Kaarle tuo esiin EU:n ja erityisesti Ranskan myönteisen suhtautumisen Kiinan varustautumiseen, mitä Atlantin toisella puolella ei ole katsottu hyvällä. Euroopasta on viety Kiinaan lähinnä korkean teknologian sotilasmateriaalia. Sellaiseen perustuvat johto- ja tiedustelujärjestelmät yhdistettynä Kiinan massiiviseen tulivoimaan ovat maailman strategista tilaa muuttava tekijä. Kaarlen mukaan kyseessä on tarkoituksellinen vastavoiman rakentaminen Yhdysvaltain dominoinnille maailmanpolitiikassa, ja Ranska on vetämässä EU:ta perinteisestä, toisen maailmansodan päivistä jatkuneesta, atlanttisesta yhteydestä kohti itää.
Atk-asiassa ekonomisti tarjosi katsauksen Applen iPod-ilmiöön. Yhtiön tärkein tulonlähde ovat iPod-soittimen menestyksestä huolimatta edelleen työasematuotteet, joiden markkinaosuus on kuitenkin tietokonemarkkinoiden kokonaisuudessa sangen vähäinen. iPodista voisi tulla uusi veturi yrityksen kokonaiskasvulle, jota tukemaan on tarkoitettu myös Mac mini -konsepti.
Itselleni tuli tosin mieleen, onko Apple lämmittämässä uudelleen jo pian 1990-luvun puolivälin jälkeen hehkutettua yksinkertaisen Net PC:n ideaa. Jos niin on, Applen innovatiivisuus voi olla iso etu laitteen imagon luomisessa. Web-sivujen perusteella ainakin vekottimen muotoilu näyttää ehdalta atk-maailman B & O:lta.
Vai onko Apple iPodeineen ja Mac mineineen muuntumassa - jos ei muuten niin ostavan suuren yleisön mielestä - vakavasti otettavasta tietokonevalmistajasta hupilaitteiden tehtailijaksi? Se tuskin tekisi kovin hyvää tämän hetkiselle työasemamyyntiin perustuvalle taloudelliselle selkärangalle. Apple-ihmiset, analysoikaa te, kun tiedätte enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti