lauantaina, tammikuuta 29, 2005

Oikeanlaista talvea


Kylmän sodan Suomi -keskustelu Sediksen palstalla herätti henkiin vanhan haaveen: Varata joskus paljon tulosvastuutonta aikaa ja käyttää se tiedon lähteillä, arkistoissa. Selailla, lukea, tehdä muistiinpanoja. Kirjoittaa vaikka vain omaksi huviksi jotain hiukan koostettua tai yhtä hyvin olla kirjoittamatta. Aiheella ei niinkään väliä. Mikä arkistoluettelon perusteella näyttää kiinnostavalta. Lähteä aamujunalla pääkaupunkiin, köpötellä vaikka Rauhankadulle tai Katajanokalle tai vaikkapa jäädä ihan vain VR:n pääkonttorin hallintorakennukseen (vai lieneekö sieltä kaikki mielenkiintoisempi viety jo Hyvinkäälle Suomen Rautatiemuseoon). Illalla palata kotiin vähän viisaampana. Ja seuraavana aamuna ehkä taas viisastumaan. Kai sitä huonompiakin asioita voisi harrastaa.

Mutta tällaiset pakkaspäivät ovat niin hienoja, että näitä ei voisi arkistossa viettää. Päivällä poikkesin veturitallilla tarkastamassa paikat. Parkkipaikkaa ei oltu aurattu, mutta eipä lumi vielä estänyt auton kulkua. Kotimatkalle sain kyytiin hyvin viehättävää seuraa, ja kotona käännyttyämme lähdimme viettämään raikasta laatuaikaa ladulle. Montaa kertaa ei tämän talven kieltämättä harvalukuisina hiihtokelipäivinä ole vielä Vanajan vastarannalle näkynyt, mutta tänään näkyi ja hyvin. Tosin jäiseksi liippautunut kaarre parhaalla näköalapaikalla häiritsi tehokkaasti maisemien katselua.

Kaupasta väki raahasi sen laatuisia kantamuksia, että niiden perusteella voi päätellä tipattoman tammikuun lähentelevän loppuaan. Omat nestekantamuksemme olivat greippimehua, vissyä ja colaa, joista viimeksimainittuun voisi oma tipattomuus olla syytä ulottaa. Syksystä alkaen siihen on tullut kehitettyä taas hieman liian läheinen ystävyyssuhde. Ei toki ylikansalliseen sellaiseen, mutta tämä näille kulmille jälleen saataville tullut iisalmelainen Classic Cola maistuu liian hyvältä.

Illalla ennen saunaa pääsin vielä kotiparturiin. Vastakohdat tunnetusti täydentävät toisiaan, minkä tämän torpan ihmisten hiusten pituuskin osoittaa. Tosin oman nahkakuulan helppohoitoisuus tuntuu toisinaan vähän nololta.

2 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Niin monta lomaa ja kesäpäivää on niissä arkistoissa, usein vielä niiden pimeimmissä kopeissa, pilattu, mutta silti se tuntuu jälkeenpäin niin mukavalle.

Lisuri- ja väitöskirjatutkimuksen tutkija-aika oli siitä onnellista, että silloin tein juuri mainitsemallasi tavalla: aina luettava ei liittynyt tiukasti väitöskirjaan ja siksi laatikossa on yhtä sun toista mielenkiintoista odottamassa aikaa parempaa.

Kansallisarkiston kahvilassa on sitä paitsi ihan hyvää ruokaa.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Ei huonompi idea jokusen kesäpäivän viettoon. Arkistossa voisi olla mukavan viileääkin tällaiselle, joka ei ole auringonpalvontaan erikoistunut.

Ja hyvä ruokahan kruunaa harrasteen kuin harrasteen :-)