Vemppamiehet putkitöihin

Tänään olo on ollut eilistä parempi. Noudatin silti työterveyshoitajan ohjetta ja olen pysynyt päivän kotona, kun kerran työmaallakaan ei sota ole yhtä miestä kaivannut. Illan kokouskin - niin tärkeä asia kuin tällä kertaa onkin kyseessä - jää käymättä. Sielläkään ei olla tänään yhden miehen tarpeessa.

Päivä on kulunut lehtiä lueskellen ja kirjallisten töiden parissa. Yhden oikeankin työn tein.

Taannoin rikkoutunut keittiön vesihanan astianpesukoneventtiilin säätövipu osoittautui toissapäivänä vain alkuoireeksi hiukan isommasta viasta laitoksen sisällä. Venttiilin tiivistelevyistä uloin, se johon metallinen säätökara tulee kiinni, oli karan liikkeessä ilmeisesti alusta saakka olleen pienen klapin vuoksi loppuunkulunut. Periaatteessa olisi riittänyt tämän yhden tiivistelevyn vaihto, mutta myynnissä on vain kokonaisia hanapaketteja asennuksessa tarvittavine o-rengasrasvoineen 38 euron hintaan. Tulihan sitten vaihdettua kaikki liikkuvat osat ja tiivisteet samalla. Kokeilumielessä asetin vedenoton kylmälle vedelle alkuperäisen kuuman sijasta. Keittiöremontin yhteydessä LVI-työt tehnyt vanha putkimies sanoi omalla lämminvesivaraajalla varustetussa taloudessa olevan yleensä edullisempaa käyttää pesukonetta kuumalla vedellä. Koneemme pesee astiat kuitenkin lähes aina yösähkötariffin aikaan, joten kokeillaan nyt, tuleeko pesukoneen itse lämmittämä vesi edullisemmaksi sähkönkulutuksen kannalta kuin varaajan lämmittämä.

Olen sitä mieltä, että tämän yrityksen web-palvelu on todellinen palvelu. Asennus- ja huolto-ohjeet kuuluvat usein vain valtuutetuille jälleenmyyjille, asennusliikkeille ja muille "B to B"-kumppaneille tarkoitettujen ekstranettien sisältöön. Hienoa toimintaa. Luulen, että lopputuloksen kannalta tällaisessa toimintatavassa tyytyväisiä ovat niin valmistaja, jälleenmyyjä kuin asiakaskin. Jokainen saa jotakin.

Viranomainen, jonka päätöksenteosta on soveltuvin osin voimassa, mitä valtion komiteoista säädetään

Päivän lukemistona olivat uudet Ruotuväki ja Tekniikan maailma. Ja toissapäiväinen lukematta jäänyt paikallislehti. Siinä kerrottiin, miten kunnan kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen yhtenä mahdollisena kohteena vaadittujen säästötavoitteiden saavuttamiseksi on veturimuseon lakkauttaminen. Siitähän seurasi pitkä puhelu vastaavan viranhaltijan kanssa. Hän suhtautui museohuoleen hyvin ymmärtäväisesti ja selvisi, että lehdessä annettu kuva ei aivan vastannut todellisuutta. Mutta ikävä fakta on se, että säästötavoitteiden toteuttaminen vaaditussa laajuudessa edellyttäisi jonkin ko. sektoriin liittyvän toiminnon osalta lähestulkoon alasajoa. Luonnollisesti nykytilanteessa pitää säästää, mutta missään tapauksessa ei ole järkevää antaa asian mennä nollasummapeliksi, jossa yhden toiminnon säästyminen olisi toisen tuho. Puheeksi tulivat erinäiset talkootyötoiminnasta nousevat säästömahdollisuudet, joista on tallin miehistöhuoneessa ja verstaalla kesän jälkeen keskusteltu. Niistä ei tässä sen enempää, mutta neuvotteluja aletaan käydä.

Vai oliko lehteen päätynyt sanamuoto täky, jotta viranhaltijat ja poliittiset päättäjät saisivat aloitteita rohkeahkoihinkin ratkaisuihin sieltä, mistä niitä haluavat saada? Vai alkaako kuntapolitiikan käpykaartilaista vaivata jo paranoia?

Kirjallisia töitä riitti yksien web-sivujen pikapäivityksen ja yhden pöytäkirjan kirjoittamisen verran.

Pikapäivitys tarkoitti tälläkin kertaa vain vanhentuneiden tietojen poistamista tai ajantasaistamista. Jotakin uutta tuonne pitäisi saada aikaiseksi. On pitänyt jo monta vuotta.

Pöytäkirjan kirjoittaminen oli yllättävän samanlainen kokemus kuin minkä hyvänsä ry:n pöytäkirjan. Kirjaimet ja sanat asettuivat paikalleen, vaikka ei ollutkaan puku päällä ja kravatti kaulassa ;-)