Melankolinen keskiviikko

Töissä on taas niitä päiviä, kun palaveri seuraa toistaan. Yhdessä sellaisessa haluttiin kiivaasti ValokuvausLiikkeen omistajaksi.

Ehkä vieläkin on varakkaita työyhteisöjä, joissa statusta mitataan sillä, kenellä on hienoin työsuhdeauto. Sitten on köyhiä sellaisia, joissa statussymbolina toimii tietotekniikka. Jälkimmäiset ovat petollisempia, koska tietotekniikalla on yhä edelleen helppo perustella sellaisten kauniiden sanojen kuin tuottavuus, uudenaikaisuus ja tehokkuus, käyttöä. Kauankohan menee ennen kuin opimme, että tietokone, niin kiva kuin se onkin, ei ole ihmiskäsissä sen ihmeellisempi laite kuin pokasaha, syljenimuri, särmäyspuristin, talikko tai dieselveturi?

Ilta kului poliittisessa kokouksessa kuntavaalien tunnelmissa. Viime tipassakin jouduin vielä käyttämään e:stä ja i:stä muodostuvaa sanaa (herra Tampereelta, aivan oikein: se on "torso" :-), mutta pyysin saada jäädä paikalle, mikä ystävällisesti sallittiin. Tässä kylässä puoluepoliittisesti sitoutumattomat eivät saa ehdolle kuin vajaat kymmenen henkilöä. Kaksi merkittävää takavuosien puurtajaa, joista toinen koko toiminnan primus motor, on siirtynyt puoluekentälle. Käytännön toiminnan tasolla puhe 1800-luvun yhteiskuntarakenteeseen pohjautuvien puolueiden kuolemasta lienee ennenaikaista.

Renkipojaksi kelpasin. Pääsin ikuistamaan kauniita ihmisiä muistikortille vaalimainontaa varten.

Kotiin lähtiessä piti laittaa dynamo päälle. Ajelin kapeaa taajamaa peltojen välistä. Käsiä meinasi paleltaa.