Nimittelyä

Työmaan postilokerooni oli aamulla saapunut kruunun kirje Hakaniemestä. Siinä se nyt oli. Mustaa valkoisella ja virallisen näköinen asettelu (ja mielestäni yksi puolipiste oudossa paikassa, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että en itse tunne välimerkkien paikkoja, kuten tästä sepustuksestakin voi nähdä).

Eipä se silti tuntunut oikein miltään. Ei niin,että sen olisi pitänytkään. Pieni asia, joskin minulle ensimmäinen laatuaan.

Kirje jäi työpöydälle kuoressaan, jossa oli iloisenvärinen liiketunnus.

Sade alkoi töistä tullessa ja kesti hämärän tuloon saakka. Lähdin puolisoni kanssa ulkoilemaan kosteaan mutta ei vielä kovin viileään iltaan. Valitsimme reitiksi tavanomaista vähemmän kuraisen ja paremmin valaistun lenkkipolun.

Talojen, varsinkin kerrostalojen, valaistut ikkunat näyttivät syysillassa viehättäviltä.