Flash in the night

Eilen illalla puolisoni palattua kotiin, saunan ja ruokailun jälkeen, vietimme iltaa kera toistemme ja valkoviinin. Rupattelun ohessa puolisoni tutkaili työasemallaan viikon aikana saapunutta sähköpostia ja minä selailin valtionarkeologi Gardbergin soljuvaa tekstiä Suomen vanhaa rakennusperintöä esittelevän, talven kirja-alennusmyynnistä hankkimani Kivestä ja puusta -teoksen sivuilta.



Rauhallisen koti-illan katkaisi pihamaan takaa kuuluva infernaalinen meteli. Kipaisin ovelle katsomaan. Näky oli vaikuttava. Sveitsistä vuokrattu Speno-kiskonhiontajuna työvaloineen ja varoituslaitteineen on vaikuttava ilmestys. Ja varsinkin työnteossa, kun hionnan nostama kipinäpilvi valaisee yön. Kuvauskaluston valovoiman heikkoudesta johtuen vaunut.orgiin riitti vain vaatimaton kuva-arvoituksen poikanen.

Kansalta kerätty ihra molkahteli lahtaritakin alla

Jossain määrin julkisuutta saanut valtioneuvoston Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko (PDF-tiedosto 3 100,12 kB) on ilmestynyt toissapäivänä. Paljon puhuttu maamiinoista luopuminen sisältyy siihen samoin kuin monenlaisia menneisyyden haamuja esiin nostava maakuntajoukkojärjestelmä ja erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuksen aseman vahvistaminen siitä mahdollisesti säädettävällä lailla. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen aseman korostamisesta voidaan perustellusti olla montaa mieltä, mutta maakuntajoukkojärjestelmän yhteydessä puhuminen epämääräisistä "kaartteista" on mielestäni erheellinen, koska kyse on 1960-luvun puolivälissä vahvistetun alueellisen puolustuksen periaatteen viemisestä viimein organisaatiokaavioista käytännön tasolle.

Lyhyesti todettuna selonteon keskeisimmät seikat ovat (tiivistelmästä kiitokset Reserviläisliitto ry:n toiminnanjohtajalle O. Nybergille):

• Suomi kehittää nopeasti kriisialueelle lähetettäviä joukkoja sekä osallistuu aktiivisesti monikansalliseen harjoitustoimintaan


• Suomi liittyy henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinat vuoden 2016 loppuun mennessä


• Suomi kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana maana turvallisuusympäristöönsä vaikuttavia muutoksia seuraten


• sodan ajan joukot jaetaan alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Alueellisten joukkojen vahvuus on noin 250 000 ja operatiivisten noin 100 000 sotilasta


• operatiivisten joukkojen valmiusprikaatit saatetaan valmiiksi vuoden 2008 kuluessa


• helikopteripataljoona saadaan operatiiviseen valmiuteen vuoden 2010 loppuun mennessä


• sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus organisoidaan uudelleen siten, että se voi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla tasoilla


• muodostetaan maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin


• valtioneuvosto harkitsee erillisen vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lain tarpeellisuutta


• vapaaehtoistoiminnantehostamiseksi tutkitaan mahdollisuutta perustaa eri hallinnonaloja palveleva koko maan kattava toimintakeskusverkosto.

Uutta Turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa on leimannut valmisteluvaiheen suljettu ilmapiiri. Ilmeisesti edellisen, vuonna 2001 julkistetun vastaavan asiakirjan avoimen valmisteluvaiheen yhteydessä ilmennyt voimakas mielipiteiden ilmaisu erilaisten turvallisuuspolitiikkaan liittyvien tahojen toimesta Puolustusvoimia myöten pelotti valtioneuvoston toimimaan nyt sammutetuin lyhdyin.

Vasta ilmestyneen Panssari-lehden numeron 3/2004 pääkirjoituksessa PsPr:n esikuntapäällikkö everstiluutnantti Ari Parkkola ottaa voimakkaasti kantaa selonteon valmistelukysymykseen ja perää avoimuutta. Taustansa vuoksi hyvin ymmärrettävistä syistä Parkkola kiinnittää huomiota kysymykseen, onko uuden maavoimien esikunnan sijoittaminen Hämeenlinnan sijasta Mikkeliin (joka toki on perinteikäs päämajakaupunki) ensisijaisesti aluepoliittinen ratkaisu. Sotilaalta on harvinaisen rohkeaa tekstiä arvailla valtakunnanpolitiikan puolueiden tukialueita ja niiden merkitystä poliittisessa päätöksenteossa.