Insinööreille kenkää, bisnesmiehet tilalle

Back to the 80's? Oikeastaan niin kauan kuin Suomen kansantalous on levännyt muun kuin kotimarkkinakysynnän ja suuren itäisen siirtomaan kysynnän varassa - ja jo ennen sitä - on yhtenä iskulauseena ollut kansainvälisen markkinointikyvyn parantaminen. Epäilemättä aivan oikein.

Nyt esitetään näkemyksiä, että ICT-sektorilla ollaan tultu jo lähelle otsikon karikatyyria. Iltapäivällä vietettiin Pirkanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen organisoimaa ICT-sektorin ennakointiseminaaria yrityksille, tutkimuksentekijöille, koulutuksen tarjoajille ja hallintoväelle. Esitelmöitsijät olivat isoista alan yrityksistä, Teknillisestä yliopistosta, Tekesistä ja Hermiasta. Melkoista suomalaisen tietotekniikkaosaamisen (itse)kritiikkiä esittivät (Muuten, kumpaahan yliopistoa Tommi Perkola mahtoi taannoin tarkoittaa? Vai molempia?).

Keskustelun ytimessä oli juuri ilmestynyt TE-keskuksen tilaama ja TTY:n laatima "Sisältöpainotteisen ICT-klusterin analyysi Pirkanmaalla" -tutkimus.

Tottahan on, että Suomi pumpattiin ylös 1990-luvun alun vakavasta lamasta elektroniikkateollisuuden voimin. Kuten tiedetään, se muutti sittemmin suurelta osin Kiinan suunnalle. Taloushistoriallisessa mielessä sen lyhytaikaista merkitystä laman ensiapuna ei silti voi väheksyä. Ensihoitoa ja ICT-sektorin kasvua jatkoi tietoliikenneala, jonka kasvuvauhti hyytyi pari vuotta sitten. Ainakin Lännen Lokari on usein kirjoittanut, miten ohjelmistotuotannon työpaikat muuttavat elektroniikkateollisuuden perässä maihin, joissa ainakin vanhan Vanhasen mukaan on länsimaita parempi geneettinen perimä ko. teollisuuden tuottavuutta ajatellen. Saman suuntainen kehityskulku on havaittavissa täälläkin, kun ohjelmistotuotannon ulkoistamista tapahtuu kuuleman mukaan venäläisille erittäin osaavaa työvoimaa käyttäville yrityksille.

Vaikka perinteisten sovelluskehitystaitojen (kuten kielitaidonkaan, joka kuulemma alkaa olla jo lähes jokaisella alalle aikovalla riittävän hyvä eikä enää mikään kilpailuvaltti työmarkkinoilla; paljon parjattu peruskoulu tuskin on aivan ilman ansioita tässä kehityksessä) ei enää sanota olevan kovin kuumaa tavaraa, todettiin että myös pitkälle tietokoneistuneiden kotimarkkinoiden asiakasrajapinnassa on yhä edelleen tehtävä paljon ohjelmistotuotantoon verrattavaa työtä mm. järjestelmien yhteensovittamisessa, ja sitä on vaikea ulkoistaa. Useiden eri arkkitehtuurien tuntemus nousi niin yritysten kuin tutkijoidenkin puheissa korkeaan arvoon.

Massachusettsilaista alkuperää (?) oleva tietohallintoväen klassikkokolmio oli esillä monella kalvolla (mitä taustaa vasten on hauska muistaa mm. Sloan Magazinessa jo 1990-luvulla esitetty kritiikki mallia kohtaan, mistä puolestaan voitaneen tulla jonkinlaiseen sykliseen tietohallintomaailmankäsitykseen). Niin mikro- kuin makrotaloudessakin halutaan nyt ulkoistaa paitsi ICT-perusinfrastruktuuria myös alan operatiivisia toimintoja. Muodissa olevasta strategisesta kumppanuudesta ei jää välttämättä kovin paljon työllistävää hyötyä kotikunnaille, mihin jokunen seminaarin osanottaja kriittisesti puuttui. Kritiikki oli helppo torjua yritystalouden tehokkuuteen liittyvin perustein.

Kuten mainitun suuntaisia johtopäätöksiä ladeltaessa usein käy, tilalle esitettävät asiat olivat joko (1) vanhojen hyvien aikojen muistelua pitkän teollisen perinteen ja 10-15 vuoden takaisen nopean muutosvalmiuden merkeissä, (2) teknologioita, joita ei vielä ehkä kovin hyvin tunneta, mutta joilta toivotaan paljon, kuten älyverkot ja koneiden välinen "m2m"-viestintä ja (3) konkreettisia tekniikoita, joista nostettiin esiin seutukunnalla suurta suosiota nauttivat radiotaajuustunnistustekniikat ja (sic!) ohjelmistoteollisuuden menetelmänä avoin lähdekoodi.

Entä sisältöpainotteinen ICT-klusteri? Perinteinen sisällöntuotanto nähtiin tutkimuksessa osittain jopa hiipuvaksi alaksi. Mediaguruilun sijaan uuden uljaan ajan sisältö koostuisi pääosin ICT-palveluista, jotka voivat olla paitsi pitkälle eriytynyttä korkean osaamisen strategisten kumppanuuksien tarjontaa myös aivan perinteistä "atk-tukipalvelua". Juuri sitä pyramidimallin pohja- ja osin keskikerroksen työtä, jossa ulkoistaminen nykytrendin mukaan näyttäisi tällä hetkellä olevan pop.

Mielenkiintoista on, tuleeko ICT-palveluista sellainen "luonnollisen kartellin" (hassu termi ei voinut olla tulematta mieleen asiaa julistettaessa lähes herätyssaarnaajan innolla) toimiala, jossa tämän vuosikymmenen lopulla pelaisi vain 5-10 suurta toimijaa. Näin yksi tämän päivän suuren edustaja ennusti.

Kahvipöydässä KTM:n mies pohdiskeli, mitä tarjontaa ICT-sektorilla olisi varttuneelle väestönosalle. Jukka Melarannan teksteissään esittämät kaikkia ikäluokkia koskevat bloggausideat muistaen tarjosin verkkojulkaisemista. Sukututkimuksesta kiinnostunut keskustelukumppani innostui kovin. Tällainenkin pahe - kirjoitella tuntemattomille silmäpareille ilman perinteistä kirjoittamisen ammattilais- tai harrastelijastatusta - näyttää herättävän kiinnostusta.

Jossakin vaiheessa seminaaria kävi ilmi, että ennakko-odotuksista ja ehkä tavoitteistakin poiketen reilusti yli kolmannes osallistujista edusti julkishallintoa. Tovereita kruunun tai kunnan palveluksessa arvostelematta esitän silti kysymyksen, oliko asialla jotakin tekemistä sen kanssa, että huomattava osa yleisöstä poistui vähän ennen klo 16:tta, vaikka loppukeskustelu oli vielä meneillään. Ei hyvä.

Kotona odotti vaatteiden vaihto ja heti perään toinen kokous, vapaamuotoisempi. Nyt oli minun vuoro olla tahditon. Unohdin asettaa puhelimen äänettömälle, mutta se oli onni onnettomuudessa. Esko soitti tärkeistä asioista juuri, kun kokouksessa käsiteltiin asioita, joissa en olisi halunnut käyttää puheenvuoroa. Kiitos :-)