Tylsää atk-tarinaa (muut kuin me elämättömät nörtit, hypätkää seuraavaan otsikkoon)

Töissä oli vaihteeksi lievästi tökkivä päivä. Levyohjaimen perusasetusohjelma ei huolinut asentajaa tekemään tuttavuutta. Vanha kunnon Adaptec 2100S on tähän asti toiminut moitteetta IBM:n kiintolevyjen kanssa, kunhan vain levyjen id-numerot on muistettu asettaa oikein. Nyt perusasetusohjelman näyttö tarjosi lähinnä kubistista taidetta. Manuaalien troublemak... siis troubleshooting-ohjeet ohjaimen NVRAM-piirin varauksen purkamisesta siltaamalla sen paremmin kuin pakkokäynnistys levykkeen avulla eivät auttaneet.

Tässä kokemuksen kautta saatu pieni käytännön vinkki, vaikka saattaa tulla moniin laiteympäristöihin myöhässä, kun SCSIa ollaan ainakin pienemmissä järjestelmissä vähitellen vaihtamassa sarja-ATAan. Mutta asiaan. Ongelmana on ilmeisesti se, että riittävän uuden emolevyn BIOSin jokin osa, mahdollisesti näyttöalijärjestelmä, ei tule toimeen mallina pian kolme vuotta täyttävän, mutta edelleen myytävän levyohjaimen kanssa.

Tarvikkeiksi tähän tunaussessioon tarvitaan kaksi levykettä, avuksi toimiva tietokone ja verkkoyhteys.

Ensin haetaan Adaptecilta levykkeellinen pilottia eli käynnistysapulevykkeelle tarvittavat tiedostot. ZIP-paketti puretaan toimivalla tietokoneella johonkin kiintolevyn kansioon ja ajetaan sieltä komentorivillä toimiva vanha kunnon käynnistyslevykeseppä eli rawrite käskyllä "rawrite smob2100.img a:". Kutsukaamme tätä levykettä SMOR-käynnistyslevykkeeksi. Nimi tuo mieleen pystykirnun, jonka ansiosta jo varhaisella keskiajalla saatiin Länsi-Suomessa uusi veronmaksuhyödyke talonpojan kiusaksi.

Samaiselta huoltoasemalta noudetaan myös ohjainkortin BIOSin tunaustarvikkeeksi uusi BIOS-päivitys (tätä kirjoitettaessa uusin versio on 1.62, joka sekin puolitoistavuotias). Tiedosto on itsepurkautuva paketti, ja se kannattaa purkaa suoraan levykkeelle (eri levykkeelle kuin sille, josta rawrite kirjoitti käynnistyslevykkeen).

1. Käynnistetään ongelmakone SMOR-käynnistyslevykkeellä. Jos levyohjainkortti ei ole fyysisesti rikki, kone käynnistyy suoraan ohjaimen BIOSin perusasetusohjelmaan, jonne siis ei muulla tavoin nyt päästy.
2. Vaihdetaan levykeasemaan jälkimmäinen levyke.
3. Valitaan ikkunassa rivi "2100S".
4. Annetaan komento Alt+A ja avautuvasta valikosta valitaan "Flash HBA".
5. Nyt päästään ikkunaan, jossa valitaan levykeasema (A:).
6. Valinnan jälkeen saadaan näkyviin levykeasemalla majailevat tiedostot, joita tässä päivityksessä on kolme.
7. Valitaan tiedostoista ensimmäinen ja hyväksytään päivitys suoritettavaksi.

Päivityksen toteutuksen jälkeen ohjelma ehdottaa käynnistämään koneen uudelleen, mikä ei vielä kannata.

Tämän jälkeen jatketaan kohtien 4-7 suorittamista siten, että vaiheessa 7 valitaan joka kerran eri tiedosto, kunnes päivitys on suoritettu kaikkien levykkeellä olevien tiedostojen osalta.

Nyt voidaan ohjelma lopettaa normaalisti, käynnistää kone uudelleen ilman levykkeitä, ja ei muuta kuin RAIDia ruiskuttamaan.

Paha globalisaatio

Tutkailin tänään silmäilyä perusteellisemmin kahta eilen mukaan tarttunutta painotuotetta: seminaarissa jaettua alueellista ICT-sektoria koskevaa tutkimusraporttia (PDF-tiedosto, 681 kB) ja ilmaisjakelupisteestä nappaamaani Voima-lehteä. Olkoonkin oletettu kirjoittaja- ja lukijakunta melko erilaista, yksi asia molempia yhdistää. Globalisaation pelko.

Molempien perusteet ovat omiin konteksteihinsa (ICT-sektorilla innovatiivisuus, taloudellinen tuottavuus ja sektorilla toimivan työväen asema, vaihtoehtoliikkeillä ympäristö ja ihmisten asema yleensä) nähden järkeenkäyviä. Väitän, että raportin kirjoittajat TTY:llä - tai oikeammin heidän haastateltunsa alueen ICT-yrityksissä ja -organisaatioissa - ovat uhkakuvissaan hieman pidemmällä kuin voimalaiset. Heidän on kylmän taloudellisen kokemuksen myötä ollut pakko mieltää, että globalisaatio on tosiasia. Nyt ei ole enää aika keskittyä vastustamaan sitä, vaan keksiä keinoja sen kanssa pärjäämiseksi. Toimivien käytänteiden omiminen vastapuolelta ja käyttäminen tarpeen mukaan sitä vastaan on kai jonkinlaista perussuomalaista(kin) sissitaktiikkaa.

Hämärtää

Aletaan elää aikoja, kun herätessä on pilkkopimeää ja töihin lähtiessäkin vielä hämärää. Töistä tullessa ei vielä ole kumpaakaan, mutta sekin aika koittaa. En oikeastaan pitäisi kovinkaan ikävänä, jos pimeimpänäkään vuodenaikana vuorokauden valoinen aika ei olisi eteläisen Suomen horisontin mukaan tätä ajankohtaa - tai mieluummin vaikkapa huhtikuun puolenvälin tasoa - lyhyempi. Kesällä voisi olla vaikka vuorokaudet ympäri valoa. Vai jäisivätköhän arjen yöunet nykyistä epäterveelliseksi vakioksi muotoutunutta 5-6 tuntia lyhyemmiksi?

Illan treeneissä oli vain vähän väkeä. Jouduin vetämään alkulämmittelyn ensi kerran ties miten pitkään aikaan. Hoidettiin homma erinäköisillä pariharjoituksilla kummankin toimiessa vuorollaan toisen kuntosalilaitteena. Sirkustemppuja otettiin vain kaverin kanssa tehtyjen kuperkeikkojen verran. Se on yhteispelihenkeä kasvattavaa toimintaa, mistä hauskimmillaan syntyy rullaava pyörä.

Lämmin ja väsy tuli ja kynsi katkesi. Eivätkä ne olleet pitkätkään. Eivät harjoitukset eivätkä kynnet. Kotiin lähtiessä oli pimeää.