The silicon chip inside her head gets switched to overload

Puolisolleni tuli pikainen työmatkakomennus. Matkavarusteiksi saapasta, maihinnousukenkää, goretex-pukua. Ja päämäärä kaukana. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei se kadehduta mua ollenkaan. Meikäläisen työmatkat suuntautuvat vain tunkkaisiin laivaseminaareihin ja vastaaviin. Vein hänet aamulla lähtökynnykselle ja vastoin tapojani jatkoin henkilöautolla töihin. Taisin olla paikalla Heikin jälkeen lähes ensimmäinen. Hän heilutteli salin ikkunasta.

Päivän aikana PCI-korttipaikan rinnakkaisportiksi muuntava lisäkortti ei ollut halukas yhteistyöhön MSIn KT600-sarjan emolevyn kanssa. Kortti ja laiteohjain asentuivat kiltisti Windows-käyttöympäristöön, mutta tieto ei portin kautta kulkenut suuntaan eikä toiseen. Tiedetään, tiedetään. Porttikortit ovat jo vuosia kuuluneet samaan sarjaan tasakattoisten elintasosiipien ja madallettujen sylinterinkansien kanssa. Sattuuhan näitä.

Talousarvioesityksen viilaaminen strategisille päättäjille esiteltävään kuntoon ei ole herkkua. Kuka sitä nyt vapaaehtoisesti haluaisi pyyhkiä rivejä kirjeestä joulupukille? Vakavasti puhuen on tietenkin hyvä, että säästetään. Minun on helppo muistaa parin vuosikymmenen takaa työuraansa lopettelemassa ollut Veikko, kaitakasvoinen ja tupakkaa sarjassa polttanut vanha rautatieläinen: "Se on leivän ääni".

Työmaan miestappiotkin kasvavat. Näkymätön käsi eli yritysmaailma vie miehistä parhaan oikeisiin töihin. Mitenkäs se Leskinen aikanaan lauloi?

Otsikolla - vaikka jonkun meidän takatukkaisen, pikkutakkiin ja farkkuihin pukeutuvan silmiin siltä saattaa näyttää - ei sitten ole mitään tekemistä tämänpäiväisen kirjoitelman kanssa. No ei ole.

Illan plusmerkkiseksi saldoksi voi kirjata sopivan kuulaan lenkkeilysään. Ja velimiehen tapaamisen.

Mitäs tälle laitetaan? Lähtee 2084:stä? Herra siellä, ei noin paljon voi pudottaa.
Ei vaan, hauska teksti :-)