Katastrofilarppi

Olen toisinaan arvostellut historian "elävöittämis"toimintaa, mihin osaltaan liittyvät liveroolipelit. Tänään sellaiseen, siis liveroolipeliin - eikä historian vääristelymielessä - tuli osallistuttua olan takaa.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Hämeen piiri (ko. organisaatio käyttää edelleen vanhojen lääninrajojen mukaisia organisaatiorajoja, koska uudet läänit ovat liian suuria ja ns. maakunnat liian keinotekoisia vapaaehtoisorganisaation käytännön toiminnan kannalta) harjoitteli Tampereella. Paikalle oli saapunut viitisenkymmentä asianharrastajaa vanhan Hämeen läänin alueelta. Piirin perinteisen syysharjoituksen teemana oli tällä kertaa toiminta evakuointitilanteessa. Viime syksynä vastaava teemapäivä pidettiin Hämeenlinnassa taajamaetsinnän merkeissä.

Evakuointitilanteisiin joudutaan mm. tulipalojen yhteydessä, kun palavan talon ja lähiympäristön asukkaita joudutaan turvallisuussyistä siirtämään muualle. Myös sivullisille merkittävään väkivaltauhkaan liittyvät poliisin ns. VATI-tilanteet ovat evakuointitilanteita. Kylmä fakta on se, että hyvinvointivaltiossa viranomaisten resurssit eivät useinkaan riitä välittömän toiminnan (ihmisten nouto palokohteesta tai uhkaavan kohteen piiritys) ulkopuolelle, jossa kärsimään joutunut tarvitsee edelleen apua. Tyypillisiä vapaaehtoisille soveltuvia tehtäviä evakuointitilanteissa ovat erilaiset ensiapu- ja ensihuoltotehtävät, kuljetustehtävät, sihteeritehtävät ja mahdollisesti toiminta-alueen ulkokehän eristäminen asiattomilta. Lain nojalla poliisiviranomainen delegoi tehtävään tarvittavat valtuudet, jotka vastuukysymysten kunnossa pysymiseksi on aina osoitettava henkilökohtaisesti ja tarkkaan rajattua tehtävää varten.

Muutaman aihetta koskeneen luennon jälkeen harjoiteltiin evakuointitilannetta "palavasta" "kerrostalosta". Lainausmerkit ensinnäkin siksi, että tulta ei harjoituksessa käytetty, olihan tämä enemmänkin vapaaehtoisen pelastuspalveluväen kuin palokunnan harjoitus. Toiseksi siksi, että harjoituskohde ei ollut oikea kerrostalo, vaan kuvassa näkyvä rakennus. Kuka paikallistuntija kertoo, mistä kompleksista oli kysymys (kömpelö kuvamanipulaatio on hävittänyt rakennuksesta jotakin viitteitä antavaa)?

Vapaaehtoiset jouduttiin jakamaan kahteen osaan, joista toinen ryhtyi toimijoiksi ja toinen maaliosastoksi. Ikävä kyllä päivän ja mukana olleiden viranomaisten aikataulu eivät antaneet mahdollisuutta vaihtaa osia. Jouduin tai pääsin, miten vain, maaliosastoon.

Meille jaettiin roolit, joita alkukankeuden jälkeen esitettiin kunnialla, kuka hillitymmin, kuka revitellen. Oma diabeetikkohahmoni innostui ajoittain, sopivia viranomaisia ja vapaaehtoisia näköpiiriin saadessaan selittämään kovasti (sehän onnistuu luonnostaan) ja tarjoutumaan "järkeviin" omatoimisiin ratkaisuihin. Mutta shown veivät taloyhtiöhenkiset Ari + naiset, jotka tämän tästä kiusasivat viranomaisia ad hoc -salaliittoteoriallaan palon syystä ja "Pirrestä ja niistä miehistä, mitä sen luona ramppaa", jotka olivat kerran potkaisseet kissaakin, joka sitten oli palossa kadonnut. Pakko myöntää, että pokka petti muutamankin kerran. Enkä ollut ainoa.

Paikalle sattui veturitallin nurkilta tuttu Tampereen YLEn toimittaja. Johtajien ohella hän innostui jututtamaan eetteriin Aria ja minua. Nyt me ollaan melkein julkkiksia.

Sää suosi, Seppo soppatykkeineen oli jälleen kerran ace of spades eli ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, ja kokonaisuus oli asiallinen.

En minä silti huvikseen pelattavia larppeja ymmärrä. Varsinkaan, jos niissä vääristellään historiaa.

Kuvia on tarjolla kiinnostuneille.