Tihkusadetta Hämeen mailla

Aamulla, kun vein petivaatteet ulos, aurinkoinen tuuli tuntui eksoottisen lämpimältä. Täkkejä puistellessani naapurin Jussi lähti ampumaradalle.

Kun oli aika hakea tekstiilit pihalta sisään, oli tuuli hankkinut pilviä eikä tuntunut enää niin lämpimältä.

Päivällä kävimme Tampereella viemässä henkilöautokuormallisen kartonkia, pahvia ja pahvitölkkejä kierrätyspisteeseen. Oman kylän kierrätyspisteiden ylläpitäjäyritys aikanaan kyllästyi, kun pahvinkeräyslaatikot oli toistuvasti täytetty sinne kuulumattomalla materiaalilla.

Ikävä kyllä Tampereellakin paperinkeräyslava näytti pursuavan rikottuja ja rikkomattomia pahvilaatikoita, vaikka pahvinkeräyslava oli vieressä. Emme kai me hämäläiset oikeasti ole noin tyhmiä?

Isot, monipuoliset kierrätyspisteet on sijoitettu usein automarkettien yhteyteen. Tämä on maankäytön ja olemassaolevien liikennevirtojen kannalta järkevää, mutta samalla paitsi vähentää kierrättämisen mahdollisuuksia autottomilta myös lisää entuudestaan liikennevirtoja. Vaikutus sinällään on automarkettien luoma: yhtäältä vähennetään kohtuuhintaisia kulutusmahdollisuuksia ilman autoa liikkuvilta ja toisaalta lisätään liikennettä. Kotimarkettiin verrattuna muun muassa ruisleipä, tomaatit ja appelsiinimehu ovat jäähallin nurkalla sangen halpoja. Vähän uusia petivaatteitakin tuli kärryn pohjalle. Tampereella olisi rike historiaa vastaan ostaa muuta kuin skottilaisen tehtailijan nimeä kantavaa.

Tampereen kauppareissuihin meillä on ollut tapana yhdistää ulkona syömässä käyminen. Kävimme kansanruokalassa keskustan vilkkaan kävelykadun varrella. Suositussa paikassa annoksen saaminen kestää, mutta samalla on aikaa katsella katuelämää, joka pikkutaajamalaisen silmiin on kovin vilkasta.

Polterabend-seurueita kulki kaksin kappalein. Ovatko naiset innokkaampia järjestämään näitä tapahtumia ystävilleen kuin miehet? Käytännön elämän kannalta on mielenkiintoista, miksi tällaisia juhlatilaisuuksia järjestetään ennen avioliittoon eikä ennen avoliittoon astumista. Nykyään aika harva - tiettyjä vakaumuksellisia piirejä lukuunottamatta - kai astuu avioon ennen avoliittoa. Yhä useammin avioliitto on avoliitolle lähinnä muodollisen statuksen - mukaanlukien polttarit ja prinsessahäät - tarjoava lisäke.

Avioliittoa perustellaan olemassaolevaan lainsäädäntöön perustuvilla syillä, ja - itse asiassa perusteettomasti - myös Raamatulla. Tässä kuten missä tahansa ihmissuhteessa sisältö ratkaisee. Ei kai sentään ole niin, että muotoja ja juhlia painottava trendikäs avioliittokulttuuri on yksi syy erojen suureen määrään? Arkisesta elämästä ei kehkeydykään päättymätöntä elokuvan loppukohtausta? Arjen ja pyhän hetkellinen erottaminen ei tee arjesta pysyvää pyhää?

Pelkään, että avioliitto kahden ihmisen välisenä liittona saattaa olla sitä vähämerkityksellisempi, mitä suurempia ulkoisia merkkejä siihen liitetään. Vanhat perinteet ovat mukavia, tottakai, mutta missä kulkee perinteiden noudattamisen ja itsetarkoituksellisuuden raja?



Kotiin palattuamme hyppäsin polkupyörän selkään puukko taskussa. Sopiva koivikko on jo vähän matkan päässä peltotien varressa. Mutaisille maille ei tarvitse kulkea. Tieltä poikkeavan kapean kulkureitin päässä oli heinikossa painanne. Peura käynyt lepäilemässä? En raskinut riipiä liiaksi bambinruokaa, joten saunavihdasta tuli kapealinjainen. Sateessa katkottu vihta teki tehtävänsä jo tuoksun puolesta.