Iloinen perhetapahtuma siipikarjakasvattamolla

Pinserin uutisoima kummitteleva mehiläistarha on interaktiivisen verkkoviestinnän ja verkkoyhteisöllisyyden kannalta mielenkiintoinen asia. Tosin mehiläisiin ja niiden tarhaukseen liittyen luonto tarjoaa mielenkiintoisempaa pohdittavaa kuin luonnon omiin prosesseihin verrattuna äärettömän alkeellinen atk-tekniikka voi tarjota.

Puolisoni mehiläisistä toinen pesä intoutui tänään parveilemaan. Parveilussa on kyse siitä, että pesässä onnistutaan kasvattamaan uusi emo. Tällöin yleensä vanha emo kerää parven ja jättää pesän. Parvi etsii itselleen uuden pesäpaikan. Näin syntyy uusi yhdyskunta.

Parveilu liittyy mehiläisyhdyskunnan erääseen hyvin mielenkiintoiseen piirteeseen. Nimittäin voidaan katsoa, että mehiläisen elämässä pienin toiminnallinen yksikkö on yksi pesä eli yhdyskunta, joka koostuu kymmenistä tuhansista hyönteisistä. Ajatusta voidaan jatkaa jopa niin pitkälle, että mehiläisyksilö ei oikeastaan ole yksittäinen hyönteinen vaan yksittäinen yhdyskunta. Kutsukaamme seuraavassa selostuksessa mehiläisyhdyskuntaa toiminnalliseksi yksilöksi.

Vain yhdyskunnassa mehiläinen voi toimia ja elää. Mehiläisten käyttäytymisen seuraaminen johtaa ajatukseen yhdyskunnasta eräänlaisena kollektiivisena "älynä", atk-ihmisille tutummin klusterina. Nimittäin mehiläisen "käyttöjärjestelmä", sen toimintaa ohjaava, ihmisen kaltaiseen eläimeen verrattuna alkeelliselta vaikuttava, mutta sangen tarkoituksenmukainen geneettinen koodaus toimii yhdyskunnan tasolla, ei yksittäisen hyönteisen.

Tämä liittyy parveilutaipumukseen siten, että parveilu on oikeastaan ainoa mehiläisen luonnollinen tapa lisääntyä. Alakoulun biologiassa tietenkin opitaan ihmisen omalle - tässä suhteessa kyllä rajalliselle - ajattelukyvylle soveltuva näkemys mehiläisen lisääntymisestä yksittäisen hyönteisen tasolla emon toteuttaman munimisen kautta. Emon munintaa voitaisiin verrata ihmisellä mieluummin vaikkapa solujen jakautumiseen ja sitä kautta tapahtuvaan ihmisyksilön kasvuun. Muniminen ei nimittäin synnytä uutta toiminnallista yksilöä, vaan ylläpitää ja kasvattaa olemassaolevaa. Jotta lajin säilymiselle tarpeellinen toiminnallisten yksilöiden lisääntyminen voisi tapahtua, ei pelkkä olemassaolevien yksilöiden kasvattaminen pitkän päälle riitä.

Mehiläistarhauksessa parveilu ei ole kovin toivottavaa, niin luonnollista kuin se onkin. Nimittäin parven pyydystäminen takaisin tuotantokäyttöön vaatii työtä. Joskus parvi aiheuttaa isompiakin ongelmia löytämällä uuden pesäpaikan vaikkapa naapuritalon savupiipusta. Tarhaajat pyrkivät yleensä estämään parveilun pitämällä pesän niin tilavana, että "klusteri" ei saa signaalia toiminnallisen yksilön koon kasvamisesta lisääntymiskykyiseksi. Toisaalta parveilutaipumus kuuluu mehiläisyhdyskunnan geneettiseen koodiin samalla tavalla kuin lisääntymispyrkimys kuuluu ihmisellekin (minkä voimme usein todeta vaikka blogeja seuraamalla ;-), eikä sitä voida milloinkaan täysin estää.

Mehiläistarhauksessa parveilun sijasta pyritään synnyttämään uusia toiminnallisia yksilöitä tekemällä niin sanottuja jaokkeita, jotka ovat ikään kuin hallittu muoto parveilemisesta. Tästä lisää toiste.

Parvessa mehiläiset ovat yleensä rauhallisimmillaan. Parven toimintatapa on sellainen, että se kerääntyy palloksi yleensä johonkin puuhun muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen se etsii nopeasti uuden pesäpaikan ja aloittaa heti rakennustyön. Parvi tulisi saada kiinni ennen uuden pesän löytämistä. Sitä rakentaessaan yhdyskunta on jo huomattavan puolustushaluinen. Kollektiivisen "älyn" näkökulmasta olisi mielenkiintoista tietää, mitä "klusteri" prosessoi niiden muutaman tunnin aikana, jonka se viettää pallossa.

Parven pyydystäminen oli tällä kertaa helppoa. Pallo löytyi lähipuun oksasta, josta puolisoni pudotti sen pahvilaatikkoon. Kiinnioton jälkeen parvea on syytä rauhoitella sulkemalla laatikko mahdollisimman pimeäksi ja mieluusti toimittamalla se joksikin aikaa viileään. Toinen vaihtoehto on tarjota hyönteisille viilentävä suihku, jotta ne malttavat pysyä tilapäisessä kodissaan ennen uuteen tuotantopesään siirtämistä. Aivan kaikki parven mehiläiset eivät välttämättä ole mukana pallossa. Niitä myös putoilee aluskasvillisuuden sekaan palloa pyydystettäessä. Jos mahdollisimman moni halutaan saada talteen, pitää kiinniottolaatikko jättää paikalle niin, että siinä on pieni lentoaukko pallosta pois jääneitä varten. Kun laatikossa olevat on rauhoitettu suihkuttelemalla, ne eivät karkaa omille teilleen.

Kun parvi on pyydystetty, niille varustetaan uusi pesälaatikko. Parven siirto uuteen pesään on oikeastaan aika hauskan oloinen toimenpide. Mehiläiset kävelytetään lautaa pitkin uuden pesän suuaukolle kevyesti ohjailemalla. Ne eivät vielä tässä vaiheessa ole innokkaita lentämään. Kuin uusien asukkaiden saapuminen avaimet käteen -periaatteella rakennutettuun taloonsa.

Täydellistä tulosta ei parven pyydystämisestä kai koskaan saada. Aina jää mehiläisiä pois, mikä ei ole kovin iso asia, kun parven koko lasketaan kuitenkin tuhansissa mehiläisissä.

Näin sai puolisoni uuden yhdyskunnan. Se ei enää tässä vaiheessa ehdi kerätä kovin paljon hunajaa, mutta jos talveuttaminen onnistuu, voi keväällä aloittaa kolmella pesällä. Iltaisen tarkastuskäynnin mukaan uusi yhdyskunta oli tyytyväinen kotiinsa.