Rauhallinen iltapäivä

Auton työntäjää tai "havujaperkele" ei toistamiseen tarvittu. Puolisoni kaltaisen taitavan kuljettajan - olen kai ennenkin kirjoittanut, että kommuunissamme ei ole pienintäkään epäilystä siitä, kumpi on parempi autoilija - ohjaamana savinenkin tieura vie autoa eteenpäin.

Pihaan on poikennut tänään paljon väkeä. Harvinaista ja ilahduttavaa. Anoppi ja kummityttö poikkesivat pyöräretkellään. Vilma-neidin kummisetä, löytölapsen viime syksynä meille toimittanut Erkki-isäntä puolisoineen ja naapureineen poikkesivat tervehtimään. Vilma tuli näytille, mutta hieman ujosteli vieraita. Ehkäpä lukuisista kehuista innostuneena se sitten pyydysti sisiliskon. Tai paremminkin sisiliskon hännän. Säikähtänyt, mutta muutoin vahingoittumattomalta vaikuttanut matelija siirrettiin hämmästyneen kissan ulottumattomiin. Toivottavasti lisko ehtii kasvattaa uuden hännän ennen talvea. Häntään varastoituva rasvakudos toimii talvihorroksen ajan energiavarastona.

Iltapäivän lopuksi kulta lähti tyttöseurassa polkemaan järven ympäri. Lekottelupäivien jälkeen koin itsekin tarpeen tehdä jotain fyysistä, ja katselin vuoroin rullaluistimien, vuoroin lenkkitossujen suuntaan. Läntisellä taivaalla roikkuneet tummat pilvet veivät kiinnostuksen viimeksimainittuihin, vaikka mikään suosikkiliikkumismuotoni ei kyseessä olekaan. Tutun reitin loppuosuuden soratiellä, vähän vanhan kirkon hirsistä rakennetun kartanon jälkeen, sade sitten alkoi.

Opintien kulkijan veräjät

Näinä päivinä monet opintietä kulkevat ovat saaneet tai saavat tiedon siitä, mitkä veräjät ovat ensi lukuvuodelle avoimina. Riemullisia hetkiä, mutta varmasti pettymyksiäkin. Niin paljon koulumaailmaa kuin minun ammattini puolesta pitäisi tunteakin, en omakohtaisesti osaa asettua yhteisvalintojen ja pääsykokeiden tulosten julkistamistunnelmiin. Oma opintieni on ollut paitsi lyhyt ja kapea, myös tasainen. En ole koskaan tullut hakeutuneeksi sellaiseen koulutukseen, johon olisi ollut vaikea päästä, vaan simppelisti kulkenut opintietä pisteestä P₁ pisteeseen P₂. Peruskoulun jälkeen lähivuosien tulevaisuus oli selvitetty pyöräilemällä asianosaisen koulun ilmoitustaululle ruokatunnin aikana. Tuskin mietin asiaa ainakaan yhtä ruohonleikkurin kahvoissa vietettyä iltapäivää enempää. Toisen asteen koulutuksen jälkeinen mahdollisuus tiedotettiin komppanian kirjurin jakamana, monien muiden samansisältöisten tiedonantojen ja tyttöystävien kirjeiden joukossa nuorten miesten suosiossa olleelle Padasjoella sijainneelle telttailu- ja retkeilyalueelle. Viimeistään seuraavan päivän poteronkaivamis-, ammunta tai mitkä lie reippaat harjoitukset painoivat asian taka-alalle. Keväällä harkitsin useasti, hyödyntäisinkö edellisenä kesänä avautuneen veräjän vai vaihtaisinko kauluslaattoja ja lähtisin "kessuksi Upinniemeen".

Henkilöhistoriallinen ketään kiinnostamaton jaaritus sikseen ja asiaan. Haluan tuoda esiin yhden opiskelumahdollisuuden välivuodeksi heille, joille tämä kesä ei tuonut mieluista jatkotaivalta opintiellä. Kansanopistojen, avointen korkeakoulujen ja monien muiden oppilaitosten tarjonnan ohella ei kannata unohtaa ammattikoulua.

Laaja-alaista, runsaasti yleisopintoja sisältävää ja niin sanotun yleisen jatko-opintokelpoisuuden antavaa 120 opintoviikon laajuista ammatillista perustutkintoa ei välivuotta viettävä ehdi suorittaa. Mutta Suomen koulutusjärjestelmän toisen asteen ammatillisen koulutuksen muut portaat, niistä lähinnä ammattitutkinto, on täysin realistinen mahdollisuus, mikäli esimerkiksi työkokemuksen tai omatoimisen opiskelunkautta tuntee kyseistä alaa. Läpihuutojuttuja eivät ammattitutkinnot tietenkään ole, päinvastoin. Vaikka ammattitutkinnot on ensisijaisesti tarkoitettu alan työtehtävissä vähintään muutaman vuoden työskennelleille muodollisen osaamisen osoittamistavaksi ja/tai alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneille jatkokoulutusväyläksi, on lukuisia käytännön esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat menestyksellisesti suorittaneet ammattitutkintojen osia tai jopa kokonaisia tutkintoja mieluisallaan alalla ilman työkokemus- tai perustutkintopohjaa.

Ammatillinen tutkinto tai sen osa takataskussa ei ole huono idea myöskään pitkäkestoisempaa opiskeluaikaa ajatellen: kesätöitä saa helpommin, parempipalkkaisia ja kenties mieluisemmilta aloilta ammatillisen tutkinnon tai sen osan suorittaneena kuin "ammattitaidottomana". Myöskään todellisen osaamisen ja työelämässä menestymisen kannalta ei ole lainkaan huono asia se, että lähinnä johtaviin tehtäviin tähtäävän tiedekorkeakoulututkinnon tukena olisi saman alan suorittavan työn tutkinto.

Ammattitutkintoja eri aloilta tarjoavat ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset, joiden kaikille täysi-ikäisille avoimet koulutukset tapaavat alkaa muiden koulujen aikataulussa elokuussa. Vaikka hakuajat kenties olisivatkin menneet, kannattaa peruutuspaikkoja kysellä elokuulle saakka.