Forssa on Suomen Nashville

Ajoimme viettämään iltaa lounaan suuntaan, tasaisen maan laidalle. Pätkä vanhaa Härkätietäkin ajettiin.

Perillä syötiin lihaa varmaan normaalin puolen kuukauden annoksen verran. Ja kuunneltiin varttuneempien sukulaisten muistoja aina 1930-luvulta saakka.

Paluumatka kulki tasangon keskeltä nousevan tehtaanpiipun kautta. Pienemmässä hämäläisessä puuvillakaupungissa (isompi on tietenkin Nääsville) niitä ei ole enää montaa. Lounaisen Suomen pienehköissä kaupungeissa - en tarkoita rannikon ruotsin- tai kaksikielisiä paikkoja - on oma tunnelmansa. Hieman unelias, osin ränsistynytkin. Silti elävä. Maa ja maalaisuus on lähellä. Nuoret miehet kuin kasvaneet autoihinsa kiinni. Ja paljon lippalakkeja. Asiaa sen paremmin kulttuurintuntemuksella kuin omakohtaisella kokemuksellakaan perustelematta jotakin yhtäläisyyksiä voisi olla massaviihteen tarjoamiin mielikuviin Yhdysvaltain keskilännestä.

Forssan nashvilleyttä voidaan perustella myös kaikkien(?) rakastamilla(?) Malin veljeksillä, jotka renkuttavat paikallista kantria syvällä murteella: "Kuulkaas hyvä neiti, mää tunnen teitin. Lährettekst tei tanssimaan?"

Nyt kaivataan alter egoja Lohjalle, Loimaalle, Salolle, Somerolle...

Interblogismin loppu?

Sitten hieman vakavampaan aiheeseen. Maalaisen huomio interblogistiikan vähenemisestä on tärkeä. Blogisodat ovat muuttuneet lähinnä kylmäksi sodaksi. Hyvä niin. Mutta muukin verkkopäiväkirjojen välinen keskustelu on hiljennyt. Nyt sitä käydään kommenttipalstoilla siellä, missä käydään. Keskustelun seuraajan kannalta on tietenkin hyvä, että ei tarvitse kahlata läpi monia blogeja lukeakseen keskustelun puheenvuoroja. Periaatteellisella tasolla verkkopäiväkirjamaailman yhteisöllisyys on kuitenkin häviämässä keskustelun siirtyessä blogien sisäisiksi. Ihmissuhteiden kaltaiset ahkerimmat keskusteluttajat profiloituvat omiksi aihepiirikohtaisiksi yhteisöikseen.

En väitä, että asia on hyvä tai paha. Väitän, että se muuttaa blogikeskustelun muotoa lähemmäs perinteisiä medioita. Keskenään keskustelevista julkaisuista (tietenkin sellaisiakin on kautta sanomalehdistön historian ollut) siirrytään perinteiseen yleisönosasto-malliin.

Interblogismin sielunmessun ensi tahdit taisi soittaa Bloggerin kommenttimahdollisuus. Ennen sitä kommenttiosastot olivat vain harvojen osaajien tarjoamaa herkkua.