B-boys, b-girls throw your cars in the mud

Oli pitkästä aikaa mehiläisille suotuisa aurinkoinen päivä. Puolisoni lähti käymään pesillä tarkastamassa lisälaatikoiden tarvetta ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä. Suojavarusteettomana en lähtenyt mukaan. Jonkin ajan päästä hän palasi jalan kertomaan auton jumittuneen kääntöpaikalle saviselle peltotielle. Sateiden jälkeen ei traktorin tarvitse montaa kertaa peltotietä ajella, kun pinta pehmenee savivelliksi. Aerodynaamisesti optimoidulla autolla tuollaisille teille ei ole edes menemistä.

Otimme pari laudanpätkää mukaan ja lähdimme nostamaan autoa. Vanhan kansan konstilla - kuusenhavuja vetävien pyörien alle - ja pienellä vauhdinotolla minun työntäessäni perästä auto nousi saviselta kääntöpaikalta tieuralle ja mehiläishoitaja pääsi töihin.



Siivekkäät olivat varsin aggressiivisia. Vaikka kuinka onkin kiltiksi sanottu italialainen rotu, ymmärtäähän sen, kun pitkästä aikaa hyvän lentosään aikana tullaan häiritsemään. Toisaalta hyvä lentosää on otollinen hoitotoimille, koska mehiläisten enemmistö on medenkeruumatkalla eikä pesillä. Shortsiasuisena sain äkäisen häädön, mutta polkupyörä pieneerivarusteilla lastattuna on parkkeerattu heti oven eteen nokka tietä kohti. Jos vaikka joutuu polkaisemaan mäen tuolle puolen auton nostotalkoisiin.

Halpaa perushenkilöautoa maastokelpoisempi auto olisi kiva. Ei mikään katumaasturi tai SUV (tämä on muuten lyhenne, jonka olen ensi kertaa kuullut blogisteilta, mutta vasta joku aika sitten lukaisemani Tekniikan Maailman numero valaisi, mistä kotimaan automarkkinoilla on kysymys) vaan enemmän "työkäyttöön" sopiva. Nivaa on taas ikävä.