Sadepäivä

Sadepäivänä aurinko ei herättänyt. Ei kellokaan, kun olin illalla asettanut herätysäänen pois.

Asioille lähtiessä autotallin vesikourut tiputtivat aivan muualle kuin piti.

Toukokuussa lävistetty saapas päätyi viimeinkin suutariin. Mieluummin ensin sinne kuin asiointi kumisaapaskauppaan.

Asioilta palatessa tikapuiden pystyttäminen seinän viereen toi häpeän tunteen asiasta, joka on aikanaan unohtunut tekemättä. Kun puoliksi mädäntynyt puunlehtimassa oli pois vesikouruista, syöksytorvi solisi iloiten tehtäväänsä oikeaan suuntaan. Enstex-työhaalari piti pintansa aika hyvin.

Verkkopäiväkirjamaailmassa on jokin aika sitten keskusteltu sähköpostilaatikoiden tilavuudesta. Yksi viranomaistahon ylläpitämä sähköpostilaatikko täyttyi juhannusviikonlopun valokuvista ennen aikojaan, ja päädyin Roxion ja Suomen Postin palveluksiin.

Sateinen illansuu houkutti talviselle latureitille katsomaan, josko hidas hölkkääjä sopisi kiertämään kuntorataa peruskuntoharjoittelevien suunnistajien, maastojuoksijoiden ja yleisurheilijoiden sekaan. Kuten vesisateessa tahtoo käydä, olin ainoa kunnallisen palvelun hyödyntäjä. Lenkin jälkeen sauna maittoi.