Tarkkailuluokkaa käyvän neekerin verkkopäiväkirja
On korrekteja ja epäkorrekteja sanoja. Monet sanat, jotka nyt ovat epäkorrekteja, ovat olleet alkuaan lähinnä neutraaleja. Syyt kehitykseen ovat moninaisia ja liittyvät sanan kontekstiin, ihmisten tapaan käyttää sanaa. Tämän hetken hyväksytyt termit voivat olla huomisen epäkorrekteja. Otsikon sanoista pari on luokiteltavissa poliittisen epäkorrektiuden piiriin, mutta on myös lievempää epäkorrektiutta.
Aktiivisten asianharrastajien piirissä korrektiuden vaatimus on suuri. Menepäs kysymään salibandyn pelaajalta jotakin sählyn säännöistä tai budolajin harrastajalta jotakin taistelulajin olemuksesta. Tai bloggaajalta hänen verkkopäiväkirjastaan ;-) Yhtä lailla rautatieharrastaja voi pitää hölmönä kuullessaan veturia kutsuttavan junaksi (vaikka saattaakin tietää, että junaturvallisuussäännön mukaan yksittäinen veturi tai muu omin voimin liikkuva kalustoyksikkö voidaan asettaa liikenteeseen junana). Luonnollisen kielen mietitytkään sanat ovat harvemmin eri määritelmien osalta kovin poissulkevia.
Sivistyksen merkki on minusta se, että blogisodat ovat muuttuneet kiistelyksi blogi-sanasta.
Sedis-blogin kirjoittaja esitti perusteellisen blogien kehityshistorian. Oma näkemykseni on edelleen se, että lähes mitä tahansa blogia voidaan sen tyypistä riippuen kutsua joko verkkopäiväkirjaksi (Sediksen journaalikommentaari-tyyli, jonka kirjoituksen tyypillinen kirjoitus on lähes aina ajateltavissa alkavaksi "Tänään tein seuraavaa:" tai vielä useammin "Tänään ajattelin seuraavaa:") tai toimitetuksi portaaliksi eli linkkilistaksi (Sediksen linkkikommentaari-tyyli). Sitten pitääkin alkaa pohtia jo taka-alalle jääneen muotisanan "portaali" merkitystä :-) Janne Jalkasen kommenttipalstalle virittyneessä kattavassa keskustelussa verkkopäiväkirja-termin ongelmaksi nähtiin lopulta päiväkirja-sanan epäkorrektius. Siihen assimiloituu blogi-termin kannattajien mukaan ei-toivottavia asioita. Kysyn vaanin määritelmä oli oikein hyvä.
Ehkä on parasta, että jokainen kutsuu tuotostaan sillä nimellä kuin parhaaksi näkee. En näe ongelmaa siinäkään, että julkaisumuotoon perehtymätön lukee useimpia verkosta löytämiään blogeja verkkopäiväkirjoina. Mitä päivätyt, tekemisiä tai ajatuksia - ei välttämättä lainkaan henkilökohtaisia sellaisia - kuvaavat kirjoitukset sitten olisivat, jos hienoja sanoja ei tunne?
Ahkeralla valistustoiminnalla varmasti saadaan blogi-termi yleiseen tietoisuuteen, jos niin halutaan. Koska julkaisumuodon sisältö ainakin nykyisin on journaaliluonteista, blogi-termistä tullee yleistyttyään verkkopäiväkirjan synonyymi. Ehkä se samalla "puhdistaa" päiväkirja-termiä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos J. K. Paasikiven tunnetuimmat päiväkirjat joskus julkaistaan web- tai DVD-muodossa, niiden nimeksi voisi tulla J. K Paasikiven blogi 1944-1956 ;-)
Mutta vakavammin: hienosti kirjoittavien teksteissä käy kato. Verkkomerkit näyttää poistuneen Pinseristä. Sipulikukkien katoaminen verkosta olisi menetys.
5 kommenttia:
Verkkomerkit (jota tyytyväisenä kutsun verkkopäiväkirjaksi kunnes joku ilmoittaa keksineensä tarkat, muuttumattomat merkitykset) on poistunut top-listalta, mutta kyllä se bloggilistalta edelleen löytyy. Päivitystenkin pitäisi näkyä..?
Verkossa on olemassa montakin verkkopäiväkirjaa, ja moni varmasti lukee pelkkiä nettipäiväkirjoja. Mutta kaikki - suurin osa - blogeista ole puhtaita päiväkirjoja.
/Janne
Blogi voi olla merkitykseltään täsmällinen sana, mutta se on suomen kielessä vierassana. Sen takia, ja koska käsitettä kuitenkin paljon käytetään, sille olisi hyvä olla suomenkielinen ilmaisu. Verkkoloki varmaan tulee aika lähelle.
Blogi tai verkkoloki erottautuu käsitteenä päiväkirjasta lähinnä mediansa ja tekniikkansa takia. Oikeastaan "blogin" määrittelevä tekniikka on normaalikielenkäytössä aika tarkkaan määritelty.
Tekniikka ei varmasti pysy samana. Kukaan ei tiedä miten päiväkirjoja keksitään pitää vaikkapa seuraavan puolen vuosisadan aikana. Siksi on mielestäni yksinkertaisesti tyhmää lanseerata käsite jonka sovellusalue on suppea, joka on epäinformatiivinen ja jota todennäköisesti joudutaan joka tapauksessa muotoilemaan uudelleen lähitulevaisuudessa.
Siksi kannattaa pysyä ilmaisussa, joka keskittyy enemmän sisältöön. Päiväkirjoja on varmaan luolamies Og jo aikanaan töhrinyt kallionseinään, niitä on kirjoitettu paperille, mursunhampaalle ja pergamentille, päiväkirjoja on puhuttu nauhalle ja kuvattu videolle, päiväkirjoihin on liitetty valokuvia, piirroksia, kuivattuja kasveja ja muistoesineitä.
Se, että päiväkirjoja pidetään myös tietokoneen avulla ja tietoverkossa luettavana on varsin pieni laajennus päiväkirjan yleiskäsitteeseen.
Päiväkirjan konnotaatiot itsepaljasteluna ja tykkäämisvetistelyinä elävät tietenkin eräässä ryhmässä, mutta yleiskäytössä ne eivät ole kovinkaan merkittävässä asemassa. Kuka ihme pitää jonkun Paasikiven päiväkirjaa pelkkänä tunteidenvuodatuksena. Tai Darwinin merkintöjä tutkimusmatkojensa havainnoista?
Tommi
Olen Tommin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että blogistiikka on lähinnä teknillinen, ei sisällöllinen uutuus.
Helposti saavutettavissa ja omaksuttavissa oleva uusi tekniikka viehättää monia. Ehkä siksi se herättää niin suuria tunteita. Kun punk-aate maassamme kai vasta joskus 1980-luvun puolella siirsi yhteiskunnallisen tiedostamisen valtavirran muoti-ilmiöstä marginaaliin, tilalle tuli vähitellen teknologinen tiedostaminen, joka saa yllättävän samantyyppisiä piirteitä kuin yhteiskunnallinen.
En voi edelleenkään olla muistelematta reilun vuosikymmenen takaisia aikoja hypermedia-hypeineen. Kaiken piti olla hyper tai ainakin multi. Sitä ennen oli vain Multisilta. Nyt ei riitä edes, että on rock, vaan pitää olla blog :-)
Lähetä kommentti