Leimalla

Työmaalla on viime aikojen hommana ollut taas yhden tarjouskilpailun pyörittäminen. Tuntuu erikoiselta, että maailmanmerkki painettuna kotelon kylkeen tekee PC-työasemasta vielä useamman kymmenen kappaleen nipuissakin hankittavana kolmatta sataa euroa kalliimman kuin vähemmän tunnettu merkki. Sisältä löytyy kotelon koristeesta riippumatta kuitenkin samaa Gigabytea, Matroxia, Western Digitalia. Perinteet elävät.

Iltapäivällä käytin auton katsastuksessa. "Leimalla käynti" oli ja ehkä on edelleenkin tietyissä piireissä jonkinlainen riitti. Nuorelle autonomistajalle ensimmäinen katsastus on initaatioriitti ainakin, jos auto on keskiverto-18-vuotiaan budjetilla hankittu ja mahdollisesti itse remontoitukin. Alan miehet (ehkä naisetkin?) puhuvat sitä varmaeleisemmin "leiman hakemisesta" mitä heikommassa kunnossa menopeli on.

Minun on myönnettävä, että en ole hakenut (sic!) tuota rekisteriotteeseen lyötävää leimaa vuosikausiin. Kun vakituista työelämää aloitellessani ryhdyin vuosien tauon jälkeen autonomistajaksi, ensimmäiset kulkupelit vaihtuivat (= luetaan "hajosivat tai muista teknis-taloudellisista syistä menettivät omistamisen viehätyksensä") sen verran usein, että leimalle ei ehditty. Sittemmin on huoltoliike yleensä hoitanut katsastamiset, kuten viime kesänäkin tapahtui ja vielä aivan pyytämättä.

Mukavan oloinen nuori katsastusmies mittasi jarrut dynamometrilla, ajoi pienen lenkin testaillen samalla kojelaudan tärkeimpiä kytkimiä, täristytti iskunvaimennusta, tutki valojen suuntauksen peililaitteen kanssa, ja tarkasteli alustarakenteen. Kurkkasi moottoritilaankin. Joka testin jälkeen hän näppäili langattomasti tietoa siirtävään PDA-laitteeseensa jonkin koodin.

Katsastusleima tuli rekisteriotteeseen ilman ihmettelyitä, mutta yksi kauneusvirhe jäi: ajovalot katselivat liiaksi alas. Tuo menee viime viikkoisen huollon piikkiin. Puhe oli, että katsotaan samalla kaikki katsastuksessa vaadittavat asiat, ja päästömittauksetkin oli huollossa otettu paperille (mistä syystä katsastuskonttorin virkailija palautti etukäteen maksamastani katsastusmaksusta reilun kympin). Mutta valojen suuntaus oli hitoillaan. Ei niin, että asia olisi iso korjattava; hämärässä autotallissa voi suuntauksen passata kohtuullisen kohdalleen omatoimisestikin paria ruuvia kiertämällä, kuten illalla tein, mutta olisiko ollut lievää huolimattomuutta huollolta? Ensin säädettiin valot ja sitten vaihdettiin uudet iskunvaimentimet? Ei vaan, huono vitsi. Enhän minä ammattimiesten työtä epäile, ja sattuuhan näitä.

PDA-laitteen merkityskin selvisi. Samalla, kun katsastus oli valmis, tulostinmasiina sylkäisi leimaa tarkemman erittelyn, jossa huomiota kiinnitettiin juuri valojen suuntaukseen. Nyt on tämänkin menopelin ajankohtaiset tiedot isonveljen hallussa.