Toisen todellisuuden tekijät

Olen pahoillani lähteen merkitsemättömyyttä, kun hukkasin jostakin blogista löytämäni viitteen, jota kautta puolestaan löytyi linkki muun muassa tähän legendaksi paisuneeseen kotoiseen verkkoilmiöön. Kirjoitustani älköön otettako henkilöön kohdistuvana. Muistan itse vaihtaneeni jonkun ihan asiallisen Visual Basic -sovelluskehitintä tai jotain vastaavan tyyppistä atk-aihetta koskeneen viestin mainitun henkilön kanssa, eikä yksilöistä tässä sen enempää.

Oltiin sosiaalisen konstruktivismin ideasta mitä mieltä hyvänsä, Internet - ymmärrettäköön se tässä epämääräisen laajasti kaikenlaisen verkkokirjoittamisen näkökulmasta - voi olla hyvinkin paikka, jossa kieli luo jonkinlaista toista todellisuutta. Se voi olla kevyimmillään vain yhdentekevää leikkiä, hieman vakavammin otettuna viehättävää eskapismia, mutta se voi muuttua myös hengästyttäväksi pakoonjuoksuksi.

Nykypäivän tiedostavat tahot pitävät Internetiä mielellään tehokkaana julkaisumediana. Toisin sanoen foorumina, jossa varsinaista todellisuutta (tai oikeaa elämää, objektiivista todellisuutta tai miten itse kukin haluaa empiirisesti koettavissa ja tutkittavissa olevaa maailmaa kuvaavan ilmaisun sanoa) ilmentävät kirjoitukset tai muut esitykset voidaan saattaa esiin.

Mutta verkkomedian mahdollistama sisällöntuottajan (miksei -kuluttajankin) irtautuminen varsinaisesta todellisuudestaan luo toista todellisuutta. Virtuaalitodellisuus ei välttämättä vaadi hienoja silmälappuvideoita, datarukkasia ja muita varusteita. Kieli riittää siihen.

Sama vaikutus on muidenkin medioiden tuottamassa toisessa todellisuudessa. Niissä on kuitenkin perinteisesti pyritty jollakin tavalla säilyttämään toden ja viihteen/sadun raja. Internetin kaltainen demokraattinen julkaisuympäristö ei tällaista erottamisvaadetta voi esittää.

Perinteinen media seuraa toisen todellisuuden luomisen perässä ainakin tosi-TV:n muodossa. Tosi-TV muuten on termi, jota TV:tä pian 11 vuotta kuluttamattomana en yritäkään ymmärtää, Weblog-kollegoiden kirjoituksia lukemalla ilmiöstä saa jonkinlaisen käsityksen.

Mitä sitten, jos toista todellisuutta luodaan newsseissa, tosi-TV:ssä, chateissa, blogeissa? Ei kai mitään, kunhan ei jouduta liiaksi törmäyskurssille varsinaisen todellisuuden kanssa. Jos yksilön ajattelu ja toimintamallit nojaavat liiaksi toiseen todellisuuteen, voi varsinaisen todellisuuden oppitunneilla tulla kylmä kuin Siperiassa.