Konservaattorina

Päivä kului veturitallilla. Raavimme kääntöpöydän mekaanista käyttöliittymää suojaavan kopin irtonaisen vanhan maalin pois. Homma työllisti lähes kaikki paikalle osuneet, tosin lasimestari apupoikineen harjoitti välillä erikoisosaamistaan. Perusduunarin vaihtoehtoina oli auringon aiheuttama hikoilu etelänpuolen paahteessa tai tikapuilla keikkumisen aiheuttama hikoilu pohjoispuolen varjossa. Valitsin jälkimmäisen. Hetken ajan tikapuumiestä kaivattiin etelässäkin, ja se hetki poltti niskan ja kaljun. Olisi pitänyt ymmärtää sonnustaa pääasia Hankkija-lippalakkiin.

Vanhalle maalille emme päässeet tekemään klassista Sinol-testiä huomattuamme vaadittavan aineen puuttumisen. Ennenvanhaan tälläkin alueella tiedetään jokusen janoisen tallimiehen hankkineen itsensä hengettömäksi tai sokeaksi vastaavilla aineilla. Niitä on varastoissa edelleen. Mutta mikä tahansa tenu ei sovi hyötykäyttöön. Ennen vanhan maalin koostumustestiä ei maalikauppaan ole menemistä. Vanhojen puupintojen maalaaminen väärän tyyppisellä maalilla voi olla puupinnan loppu.

Joukon nuorin, tällä kertaa paikalla olleista ainoa ei-täysikäinen, oli isoäitinsä kanssa leiponut kakun. Nuorimies juhli syntymäpäiväänsä samaan aikaan Mannerheimin kanssa. Kakku oli erittäin hyvää ja sisälsi sopivassa määrin kuulalaakereita, tosin ei SKF-kirjainten muotoon päälle aseteltuna, kuten muuan ikimuistoinen kakku aikanaan.

Harmaat rouvat ja herrat

Museoala on ammatillisesti käsittämättömän aliarvostettu. Tehtävissä menestyvällä osaajalla tulisi olla paitsi muodollinen pätevyys (tiedekorkeakoulututkinto) ehdottomasti lisäksi substanssiaiheen pätevyys (joka saattaa olla mitä tahansa pitkästä alakohtaisesta työkokemuksesta museoalaan nähden täysin vastakkaiseen tiedekorkeakoulututkintoon). Siksikö museoalan ammattilaiset mielletään harmaantuneiksi vanhoiksi ihmisiksi? Pätevyyden hankkimiseen kulunee lähes koko työiän elämä.

Myös toimittajien tulisi olla humanisteja. Karmea esimerkki kuutiopäisyydestä (tai pallopäisyydestä, miten vain) tuli luettua eräästä länsiuusimaalaisesta ilmaisjakelulehdestä, jossa kirjoitettiin Karjaan museoidusta "Ukko-Pekasta" nro 1170 (ja "Ukko-Pekan" eli Hr1:n kuvassa komeili Karjaan ainoa museoveturi Tk3 "Pikku-Jumbo" nro 1170) ja kaksikerroksisista Pendolinoista. Pitäisiköhän kaksikerrospendoja lähteä Karjaalle saakka kuvaamaan?