keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2004

Verkkojulkaisemisen sietämätön helppous


Ilmaiset julkaisujärjestelmät, kuten Blogger, helpottavat verkkokirjoittamista. Ne ovat epäilemättä yksi merkittävä askel matkalla Maalaisen kaipaamaan ikäjakaumaltaan (miksei myös ammattijakaumaltaan) nykyistä luonnollisempaan verkkojulkaisijajoukkoon.

Verkkojulkaiseminen jokakansalaisen mediana ei voi edellyttää Bloggerin kaltaista vaativampia työkaluja. Itse asiassa olemassaolevissakin työkaluissa on vielä puutteena lokalisoimattomuus. Ehkä vasta suomenkielisellä käyttöliittymällä ja ohjeistolla varustettu julkaisualusta innostaisi myös varttuneemmat kirjoittajat sanailemaan.

Julkaisualustoja käytetään myös ammattimaisesti. Ei varmaankaan Bloggeria, mutta muita, joista monet eivät ole ilmaisiakaan. Niiden tarkoitus lienee usein web-sivujen päivittämisen helpottaminen, toisin sanoen tehdä sivujen ajantasalla pysyminen helpoksi niin, että sisältöä voivat tuottaa ajankohtaisten asioiden substanssialueiden osaajat ilman, että heidän tarvitsisi opetella mitään ohjelmointi- tai sivunkuvauskieltä.

Oma mielipiteeni - jonka kanssa muuten jouduin työmaalla hienoiselle törmäyskurssille - asiasta on se, että ammattikäyttöön tarkoitettujen web-sivujen päivittäjällä tulee olla peruskäsitys (X)HTML-kielestä, vaikka päivittäminen tehtäisiin julkaisujärjestelmän avulla. Väittämääni ei voi soveltaa omasta halusta tai harrastuspohjalta tapahtuvaan verkkojulkaisemiseen, vaan tarkoitan yksinomaan työelämää. Minusta henkilölle, joka ei tunne HTML:ää, ei pidä antaa käyttäjätunnusta yrityksen web-sivujen päivittämiseen. Eihän ihmiselle, joka ei tunne liikennesääntöjä, mielellään anneta auton avainta. Ei, minusta HTML:n perustaitoja ei voi verrata ajoneuvotekniikkaan, vaan nimenomaan liikennesääntöihin, koska HTML määrää, miltä sivun pitää näyttää. Autoneuvotekniikan vertailukohdat löytyvät sitten jostakin web-palvelimen ja tietoliikenteen tuntemuksesta, joita sisällöntuottajat ammattikäytössäkään tarvitsevat vain harvoin.

Ei ole hyvä, jos käyntikortti verkon suuntaan näyttää ulkoasultaan epämääräiseltä. Vaikka julkaisujärjestelmä olisi yritetty tehdä miten idioottivarmaksi tahansa, perusasioita ymmärtämätön voi saada sillä vahinkoa aikaan. Onnistutaanhan käyttötaidon puutteesta johtuvaa vahinkoa saamaan aikaan periaatteessa paljon yksinkertaisemmillakin toimisto-ohjelmilla.

Yleinen harhaluulo on se, että HTML olisi vaikeaa. Se ei ole. HTML kun ei ole mikään ohjelmointikieli, jossa olisi omaksuttava uuden kielen kieliopillisia rakenteita ja ajateltava kurinalaisesti. Voiko henkilön haltuun uskoa PC-työasemaa toimisto-ohjelmistoineen, jos HTML:n perusteiden kaltaisen asian opettelu olisi ylivoimaista? Tarkoitan tietenkin vain tilanteita, joissa työtehtäviin alkaa kuulua web-sivujen päivittämistä; eiväthän muut tee HTML-taidolla välttämättä mitään.

Sääli, että vanha kunnon WordPerfect on jo unohdettu toimisto-ohjelma. WP:n peruskäyttötaitoinen ymmärtäisi, että HTML:ssä julkaisualustan apuvälineenä on kyse suunnilleen siitä, että WP:ssä painetaan Alt F3 ja korjaillaan virheet tai tehdään muokkaukset, joita ei muutoin saa onnistumaan. Word ja OpenOffice sucks ;-)

Käsitystä HTML:n perusasioiden vaikeudesta ehkä ylläpidetään atk-koulutuksenkin kautta.

Täsmennettäköön vielä, että olen edellä tarkoittanut vain (X)HTML:n perusasioita, kuten web-sivun rakenteellisia määrityksiä ja ulkoasun perusmuokkausta. Tyylitiedostojen säätämisen puhumattakaan web-ohjelmoinnista jätän suosiolla ulkopuolelle. Julkaisujärjestelmän käyttäjän näkökulmasta hänen päivittämiensä sivujen ulkoasu lienee lyöty lukkoon ja yhdenmukaistettu jo edeltäkäsin, joten CSS-viilaus on tarpeetonta.

Harrastuskäytössä kukin toimikoon, kuten haluaa, ilman sen suurempia julkaisuintoa lannistavia osaamisvaatimuksia.

2 kommenttia:

JM kirjoitti...

Minusta mahdollisuus jokamiehen julkaisemiseen tekisi hyvää kansalaisyhteiskunnalle. Ymmärrän kyllä, että kieliä taitamattomalle jo bloggerinkin ohjeet ovat liikaa. Voi tietysti kysyä myös, onko tällaiselle nettiympäristö liian vieras asia ja pysyykö kannettu vesi kaivossa.

Bloggerin yksinkertaistetut käyttöohjeet suomeksi voisivat olla hyväksi. Eihän se liian vaikeata olisi vaikka julkaista wikipedia-muodossa. Kysymys vain olisi, onko siitä vastaavaa hyötyä.

En kyllä romantisoi tavallisen eläkeikäisen kykyjä tehdä nettijulkaisua, mutta luulisi, että potentiaaliakin löytyy. Onhan tämä koulutusta saanutta ikäpolvea. On matkustettu ja koettu vaikka mitä.

Jokin ystävällinen ympäristö, kurssi tai jotakin, missä alkaa eläkeläisbloggaus, voisi toimia päänavaajana. Luulisi, että KVS kirjeopistolla voisi olla intressiä.

Risto Niemi-Pynttäri toimii siellä ja on aktiivinen julkaisija, mutta ilmeisesti ei harrasta interblogausta. Kerroin myös opettajalleni aiheesta, kun kävin luovan kirjoittamisen nettikurssia, mutta en saanut kommenttia.

Onkohan kiinnostumattomuudessa takana kaupallista epäluuloa kuten muun median vastaavassa. Luulisin kuitenkin, että kirjoitusharrastuksen elvyttäminen avittaisi kaikkia muitakin, samalla lailla kuin kauppakeskittymät auttavat toisiaan ja erikoisliikkeitä. Ei kannattaisi olla mustasukkainen vaan edistää "avointa koodia".

Hyvärinen J. kirjoitti...

Olen täsmälleen samaa mieltä, että aktiivisen kansalaisuuden ja sitä kautta myös mediademokratian toteutumisen kannalta mahdollisimman laajojen kansalaispiirien verkkojulkaiseminen olisi suotavaa. Suurilla ikäluokilla olisi paljon annettavaa jo siitä syystä, että he ovat suuria ikäluokkia. Paljon erilaista elämänkokemusta ja -vaiheita.

Luulen, että nimenomaan varttuneella väestöllä, suurilla ikäluokilla ja sitä iäkkäämmillä, on paljon sanottavaa ja halua sanoa se kirjallisesti. Jos kustannustoimittajat eivät lämpenekään, Blogger ei tuotoksia hylkää.

Ikävä kyllä Suuriruhtinaskunnan tai itsenäisyyden alkuvuosien aikana syntyneistä tuskin monikaan ryhtyisi bloggaajaksi, vaikka mahdollisuus tuotaisiin eteen vaikka pantterien vartioimalla kultalautasella. Toisaalta se on hyvin ymmärrettävää. Työpäivä alkaa olla ehtoon puolella. Suurten ikäluokkien edustajilla, työelämässäänkin monenlaiset teknis-taloudelliset muutokset omakohtaisesti kokeneilla, tilanne on jo lähtökohtaisesti erilainen.