Talvipäivänseisauksen aatto

Täkäläisissä ammattikouluissa lukukausi päättyi tänään. Syyslukukauden todistukset jaettiin ilman erikoisempia seremonioita. Opiskelu jatkuu heti tammikuun alussa. Opetustöitä ei siis ole pariin viikkoon luvassa, mutta muuta tehtävää riittämiin.

Vein kaavalausunnon kaupungintalolle. Aulassa jäin suustani kiinni vahtimestarin kanssa aiheena Windows 2000:n "BSoD" ja toimistossa kaavasuunnittelijan kanssa aiheena karttojen selailu. Mukavaa, kun byrokratia on pientä ja ihmisläheistä. Osuuspankilla tarjottiin glögiä ja myytiin joulukuusia. En jäänyt, vaikka kuusi on kyllä edelleen hankkimatta.

Illalla latu oli ajettu ja sukset toimivat. Luisto oli pakkaskeliksi erinomainen, ja tällä kertaa molemmilla löytyi pitoakin tarpeeksi (Startexin synteettinen sininen osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka oikeastaan on hiukan lämpöisemmälle kelille tarkoitettu). Mutta hyvä kelikin voi väsyttää. Punainen poninhäntä keikkui edessä pitäen hengästyttävää vauhtia.

Talvipäivänseisauksen aatosta tuli mieleeni, että muutama päivä sitten toteamani täysi scifi- ja fantasiakirjallisuuden selaamattomuus ei aivan taida pitää paikkansa. Pikkunöösinä luin jonkin ilmeisesti sen aikaisen "harrypotterin", jossa englantilainen poika sai talvipäivänseisauksen aattona selville, että hänellä on yliluonnollisia voimia. Olihan se kai jännä kirja, mutta ei silti sytyttänyt. Muistelisin, että kannessa oli varsin surrealistinen kuva, jossa jonkinlainen tuhannen vuoden takaiseen ratsumiehen sotisopaan pukeutunut hahmo näkyi nykyaseen optisen tähtäimen läpi. Voin muistaa väärin. Onko kellään ideaa, mikä nuortenkirja olisi voinut olla kyseessä?