Rikkomuksia

Joulurauhan aikaa yhä eletään, mutta tunnustettakoon, että vapaa-ajalla on tullut harjoitettua siihen hiukan sopimattomia toimia. Kävin ampumaradalla viime tipassa tekemässä kiväärisuorituksen puulaakicupiin, johon taannoin värväsivät. Kiväärillä saisi harjoitella aika paljon enemmän siltä varalta, että tänäkin talvena sattuisi eteen ampumahiihtopuulaaki. Satuin ampumaan pistoolilla paremmin, mutta se lienee ainakin teoriassa ymmärrettävää Parolannummella sotaväessä olleen tapauksessa. Luettavana on ollut kotimaisen asesuunnittelun lähihistoriasta kertova joululahjakirja. Tämänkaltaiset mukana olleiden kirjoittamat muistelukirjat eivät ole historian tutkimisen kannalta helppoja sekundaarilähteitä, mutta subjektiivisina ajan- ja historiankuvina hyvin mielenkiintoisia. Eikö olisikin mukavaa, jos laki määräisi vaikkapa tasavallan presidentiksi valittujen kirjoittamaan muistelmansa tietyn ajan kuluessa toimikautensa päättymisestä? Verkkojulkaiseminen ei tekisi lain velvoitetta valtiontaloudelle kovin raskaaksi, ja kiinnostuneilla olisi käytettävissään yksi, toki velvoitetyönä tuotettu, näkemys kyseisestä ajanjaksosta.

Joulurauhan rikkomista taisivat olla myös ne sopimattomat sanat, jotka pääsivät suusta peruutettuani auton sivupeilin rikki autotallin ovenkarmiin. Tämä oli itse asiassa jo toinen kerta. Talouteemme kuuluu huomattavasti parempi peruuttaja, ja ajattelin ulkoistaa homman vastaisuudessa hänelle.

Oltiin leuhkoja kun oli meillä ratio

Perjantai-ilta tuli vietettyä Tampereella. Villakangastakkisemman automarketin ahtaus palautti hyvin mieleen, miksi kaupunkielämä eli laumassa kulkeminen ei maistu. Tuulipukuisemmassa oli väljempää.

Rautatieaseman nurkilta löydettiin keittiön työtasolta kunnioitettavan vähän tilaa viemään radiovastaanotin. Vanhan hyvän keittiöradion kohtaloksi koitui vuosia sitten sattunut kosteaksi ajaksi autotalliin unohtuminen, jonka jälkeen sieltä kuului häiriöttä enää silloinen RadioMafia, eli se ei enää keittiöradioksi kelvannut. Tämä uusi vaikutti käyttöliittymältään mukavan selkeältä, ja akkukäyttömahdollisuus on etu sekin. Nyt torpan kauniimman asujan suosikkikanava Groove FM kuuluu meilläkin. Aiemmin kanava ei ole suostunut soimaan edes talon harjalla seisovan antennin auttamana. Herkkäviritteinen kapine tämä uusi.

Asiallisesta viritysnupista tulivat mieleeni isot puurunkoiset vastaanottimet - havaitsemani olivat usein merkiltään Asoja - joiden virityskäyttöliittymä perustui maantieteellisiin nimiin: asema siirrettiin viritysnupista kohdalleen halutun paikkakunnan lähetinaseman mukaisesti. Järjestelmä ei tietenkään enää 1970-luvulla ja sen jälkeen toiminut aivan alkuperäisesti tarkoitetulla tavalla erilaisten uusjakojen kosketettua monesti radiotaajuuksia. Tällainen radio oli lapsuudenkodissani ja samoin kouluaikaisessa kesätyötukikohdassa rautatieaseman kellarissa. Jotkut puhuivat, että tuollaiset radiot kannattaisi säästää pahan päivän varalle. Ne kun eivät ottaisi siipeensä sähkömagneettisesta pulssista transistoriradioiden tavoin. Uteliasta nuorta hämmästytti - sen jälkeen kun oli selvinnyt, mistä tuollainen sähkömagneettinen pulssi voi syntyä - mitä iloa radiosta olisi sellaisessa tilanteessa ollut. Tosin jo 1950-luvun malleissakin taisi transistoreita olla käytössä ainakin virtalähteissä, joten se siitä. (Edelliset lauseet todennäköisesti saavat parinkymmenen vuoden takaisen elämämme näyttämään sellaiselta kauhun ja taantumuksen ajalta, jollaiseksi tarkastelijan tunnetiloihin ja poliittisiin intohimoihin perustuva historiantulkinta sen usein vääntää.)

Edit (muutama minuutti jälkeenpäin):
Juuri tuli Eskolta viimeiseen mainintaan erinomaisesti sopiva PowerPoint-esitys, mistä suuri kiitos, mutta ei taida nyt löytyä oikeuksia eikä paikkaa tuoda sitä julkisemmin esille. Mutta kyllä elämä oli kammottavaa silloin joskus pimeällä 1970-luvulla, aikaisemmasta puhumattakaan :-)