Joulurauhaa ja vanhoja äänitteitä

Postikorttimaisema muuttui yhdessä yössä nuhjuiseksi. Mutta joulu se on silti. Monilla työtätekevilläkin. Puolisollani työkiireet alkoivat heti aamusta. Jäin koristelemaan kuusta. Tähti, sähkökynttilät, kapeaa hopeanauhaa ja punavihreitä palloja.

Radioaallot toivat ratalinjan suunnasta tähänkin torppaan, ensin katolle antenniin ja sitten olohuoneeseen vastaanottimeen, tuomiokirkon kellot ja joulurauhan. Turussa taisi olla lämmin, koska loppuaplodien soundi oli paljaskätinen nahkarukkasisten sijasta. Sulo Saarits lauloi 50 vuoden takaiselta äänitteeltä.

Velimiehen kanssa käytiin viemässä kynttilät hautausmaalle. Etelätuuli kävi kiusallisesti rinteeseen, mutta syttymään saatiin. Lumi tarjosi hyvän tuulensuojan ja heijastuspinnan.

Työjoulu on monilla muillakin. Eilen illalla, ennen lanttu- ja perunalaatikon uuniin laittamista, Jarkko poikkesi junien välillä asemalla. Vaihdettiin tavaraa, ja Jarkko kertoi, että paperitehtaiden uusi työaikajärjestely pitää hänetkin joulun töissä. Jarkon tuomisista, vasta ilmestyneestä "Katoava veturin ääni" -CD-tallenteesta joskus myöhemmin. Mutta sen verran kuitenkin jo nyt ensikuuleman perusteella, että siinä on käsittämättömän upeita äänimaisemia, konemusiikkia puhtaimmillaan.

Olen joskus hämmästellyt, miksi joulutunnelmaa kovin usein symboloidaan pimeällä vuorokauden ajalla. Siitä huolimatta toivotan pimeässä loistavan, vähälumisen joulun 1994 alla kuvatun malli 1922:n myötä hyvää joulua kaikille lukijoille!