Sunnuntai sohvalla

Päivä on kulunut olohuoneessa taidehistoriaa lueskellessa. Varsinaista laiskottelua, ainakin vanhan kansan tapaan ajatellen.

Viime aikoina on tenttiin on ollut luettavana valikoituja lukuja Ars-sarjasta ja Suomen taide -sarjasta sekä L. Petterssonin "Suomalainen puukirkko". Arsin osat olisi voinut korvata S. Ringbomin "Konsten i Finlandilla" ja vähäisemmällä sivumäärällä, mutta kyseistä teosta ei täkäläisistä kirjastoista löytynyt. Arsin onneksi sai kotikylän kirjastosta, puukirkot naapurikylästä ja Suomen taiteen kotihyllystä.

Varsinkin arkkitehtuurista lukiessa tekisi mieli lähteä katsomaan rakennuksia paikan päälle. Silloin taas, kun sattuu käymään paikan päällä, sanotaan vaikka Helsingissä tai Turussa, on yleensä olevinaan jotakin tähdellisempää tehtävää.

Sekä Ars että Suomen taide ovat jo 1980-luvun lopulla julkaistuja, joten uusin taide jää niiden ulkopuolelle. Minusta se ei ole haitta. Historia-aiheen ollessa kyseessä olen samaa mieltä kuin peruskurssin luennoitsija vastatessaan kuulijoiden taholta esitettyyn kysymykseen viidentoista edellisen vuoden taiteesta: on vielä liian varhaista tehdä siitä johtopäätöksiä.

Kysymys siitä, miten vanhoja tai uusia asioita historia-aineiden pitäisi käsitellä, on mielenkiintoinen. Braudelilaisesta kehyksestä käsin heitän kerettiläisen ajatuksen: entäpä jos historiatiede (aputieteinään arkeologia, eräät luonnontieteet, kansantaloustiede jne.) keskittyisi historian pitkän ja keskipitkän keston ilmiöiden tutkimiseen, ja lyhyen keston ilmiöt annettaisiin esimerkiksi valtio-opille, oikeustieteille, sosiologialle ja kansantaloustieteelle?

Toisaalta ei liene järkevää rakentaa raja-aitoja. Olkoon kukin kiinnostunut siitä, mistä on.

Tällaisen, lähes koko päivän mittaisen, lukurupeaman jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että käyttöliittymänsä ja erityisesti ergonomiansa puolesta tietotekniikka ei anna vähäisintäkään vastusta paperimuotoiselle julkaisemiselle. Silmiin ei satu eikä päätä kivistä toisin kuin muutaman tunnin intensiivisen tietokoneilun jälkeen saattaa tehdä.

Sen verran tuli harrastettua ulkoilua, että päivällä kävimme hiihtämässä neljä kierrosta pururadalla. Keli oli vapaalle tyylille mitä luistavin. Tosin heikko lumikerros on ohentunut uhkaavasti, kun monet suksiparit ovat rataa kiertäneet.