Huoltopäivä - vain ehtaa haircutia

Ehtaa sikäli, että henkilökohtaiseen huoltoon liittyen vähäiset hiukseni vähenivät entisestään leikkuukoneen alla.

Puolisollani oli työpäivä, kuten lauantaisin. Jälleen yksi pari oli päättänyt kunnioittaa perinteitä ja muodollistaa yhteiselonsa kirkossa. Muita toimituksia ei ollut.

Aamupäiväaskareena kotimieheksi jääneellä oli kuistin välioven tiivisteen uusiminen. Muovinen auton jääkraappa on siinä hyvä työkalu. Arvelen sitä ainakin yhtä hyväksi kuin remonttiammattilaisten suosittelemat taikinapyörät ja veitset. Väliovi ei ole kovin vanha, mutta niin vain ei meinannut sopivaa tiivistettä löytyä. Puolisoni oli sellaisen löytänyt päättyvällä viikolla Tampereella poiketessaan. Muutaman metrin pätkä kumitiivistettä oli kuulemma noudettu varastosta trukilla. Kumihommilla oli hyvä jatkaa vaihtamalla liukkailla kelvottomaksi vääntynyt torpan kauniimman ihmisasukkaan polkupyörän etuvanne. Vannenauhan ja sisä- ja ulkorenkaan sai vanhasta. Sisäinen hamsterini vaati ottamaan hyvät pinnat talteen vanhasta vanteesta. Käyvät sitten uuteen, jos niitä joskus sattuu katkeamaan. Alkuviikon myräkässä alas pudonneista pihamännyn oksista ei tullut kuin nimeksi polttopuuta liiteriin kuivamaan. Lumen peittäminä oksat näyttivät uhkeammilta kuin nyt.

Iltapäivällä väkeä liikkui urheilutalon kulmilla paljon, ja parkkipaikat olivat täynnä. Syy selvisi sisällä. Isossa salissa pidettiin kaninäyttelyä. Kuntosalia kanit eivät kuulemma olleet vallanneet, joten turhaa reissua ei tullut tehtyä. Viikonloppuiseen tapaan raudannostelijoitakaan ei ollut montaa. Kahdelle nuorelle miehelle ja pian myös kahdelle nuorelle naiselle sali näytti olevan enimmäkseen sosiaalisten kontaktien ylläpitofoorumi. Mikäs siinä, hyvä paikkahan tuokin on. Minä en meinannut saada pidettyä silmiäni irti yhdestä harjoittelijasta. Mutta ei kai se kovin suuri synti ole puolisoaan katsoa.

Kaniineja emme käyneet katsomassa, mutta kauempaa kuikuiltiin. Isoimmat kanit - mitä rotua lienevätkään - eivät koon puolesta tainneet hävitä rusakolle. Hurjan näköisiä otuksia. Lienevätkö kaniharrastajat sangen naisvaltaista väkeä? Siltä ainakin näytti. Kissaihmisten joukossa on jonkin verran miehiäkin, ja koiraihmisissä sukupuolijakauma mennee aika lailla tasan. Ainakin sivustakatsojan näkökulmasta.

Henkilökohtainen huoltoiltapäivä jatkui venyttelytuokiolla maailmanmusiikin tahtiin (levylautasella tällä kertaa Criara-niminen Deep Forest -kopio) ja sen perään saunomisella.

Illalla lähdettiin vielä ajelulle naapurikylään. Sumu oli peltoaukeilla tiheä. "Ysitien" varressa vuosi vuodelta laajentuva kauppakeskus myi eurolla isoja colapulloja. Mahtaako Rainbow teettää kevytcolansa Vip-nimisellä firmalla Kuopiossa? Oudon merkin maku nimittäin oli tutun oloinen.

Nyt ehkäpä vielä vähäksi aikaa lukemaan taidehistoriaa.

Lehtikatsaus

Uusi Helsingin Sanomien kuukausiliite kertoi poliisiylijohtaja M. Salmisesta. Luin jutun ja pidin sitä vauhdikkaana ja jännittävänä. Mutta se myös paljasti yhden "city-kulttuurin" piirteen, mikä saa minut epäileväiseksi kaupunkielämää ihannoivia ajatuksia kohtaan: idolien rakentamisen ja pohjattoman yksilönpalvonnan. Se on ymmärrettävää, koska ihminen joka jollakin tasolla kokee hukkuvansa massaan, haluaa samaistumiskohteita.

Pidän paikallislehtien eräänlaisesta ajattomuudesta. Ei kääntyillä tuuliviirinä eikä juosta idolien perässä. Eilen tulin lukeneeksi maanantaisia Valkeakosken Sanomia. Ne olisivat aivan hyvin voineet olla uunituoreet. Paikallislehtien ylväässä rauhallisuudessa on jotakin samaa kuin historiankirjoituksen klassikoissa.