Walekuollut koetetaan saada wirkoamaan siten, että raikasta ilmaa koetetaan saada keuhkoihin rintakehää laajentamalla ja pilaantunutta ilmaa pois keuhkoista rintakehää kokoonpuristamalla

Ylihuomenna tulee kuluneeksi päivälleen 120 vuotta siitä, kun Suomen Punainen Risti järjesti ensimmäisen ensiapukoulutuksensa. Paikka oli Helsinki ja kohderyhmänä olivat - ketkäpä muutkaan - kuin Valtion Rautateiden (ja jossakin määrin poliisin) ”vähintään luku ja kirjoitustaitoiset työntekijät”. Tämä kertoo paitsi uuden massaliikennemuodon ymmärretyistä riskeistä, myös siitä, että vastaanottavaisin väki uudelle ajatukselle, terveydenhuoltoalan ulkopuolella toimiville tarkoitetuista ensiapukursseista, löytyi nopeimmin juuri katsantokannaltaan suuriruhtinaskunnan edistyksellisimpiin kuuluvissa piireissä, joiden työnkuvaan kuului muutoinkin paljon totutusta poikkeavaa (samalla vuosikymmenellä ja myöhemminkin varsinkin maalaispitäjissä hämmästeltiin ja paheksuttiin rautatieläisten vuorotyön vaatimaa vuorokausirytmiä, joka poikkesi vuosituhantisesta luonnonmukaisesta perinteestä).

Ei-maksettu mainos. Keskiviikkona 9.3.2005 SPR:n ensiapuryhmät yhteistyössä VR Osakeyhtiön kanssa toteuttavat historiaan ja ennen kaikkea nykypäivän toimintaan perehdyttäviä tilaisuuksia Suomen merkittävimmillä ;-) rautatieasemilla seuraavasti:
Helsinki kello 7-19
Riihimäki kello 9-18
Kuopio kello 11-14.30
Tampere kello 11-18
Toijala kello 15-17.30
Joensuu kello 17-19
Kouvola kello 11.30-14.30
Turku kello 9-17.

Että ei kun sinne kahden hyvän asian, konkreettisen lähimmäisenrakkauden ja junien, pariin tutustumaan, mistä on kyse.

Ovat tuottaneet pääkallonpaikalla komean PowerPoint-esityksenkin tilaisuutta varten. Oikeastaan on tunnustettava olleeni vähän pettynyt, kun sain levyn käsiini ja äsken laitoin sen tietokoneeseen. Olin käsittänyt kyseessä olleen juhlavideon. Mutta PowerPointia itse hyvin vähän käyttävänä ja – ikävä sanoa – yleensä melko tylsän näköisiä esityksiä nähneenä tässä oli paneuduttu graafiseen asuun oikein kunnolla. Eipä tuo asiallisille web-sivuille häviä yhtään.

Maanantai-illan viettoa: suksilta syömään ja sohvalle

Iltalenkillä minulla oli vaikeuksia pysyä korkeanpaikan leiriltä palanneen perässä. Roskia keränneet suksenpohjat eivät kelpaa selitykseksi. Ne tosin tuli lenkin jälkeen vihdoin puhdistettua.

Maastohiihto ei kuulemma ole erityisesti seutukunnan teiniväestön suosiossa: yhtä ”pakollista” yösuunnistuksena toteutettua iltanuotiolenkkiä lukuun ottamatta kukaan rippikoululaisista ei ollut latuverkostoja hyödyntänyt. En kyllä muista, että täälläpäin olisi enää 1980-luvullakaan, ainakaan jälkipuoliskolla, hiihtäminen ollut nuorten keskuudessa erityisen suosittua. Pakollisia suksitempauksia oli koulun puolesta jonkin verran, mutta eipä pakottaminen ole yleensä asioiden suosiota lisännyt. 70-luvulla innostus oli menneiden aikojen perua laajempaa.

Nyt kelpaa löhöillä olohuoneen sohvalla. Tämä onkin ensimmäinen blogikirjoitus sohvaperunana. Tosin onneton ergonomia, kytkimelle kahden huoneen läpi kulkeva ethernet-kaapeli ja siihen risteävä virtakaapeli eivät tuottaneet esteettisiä elämyksiä kuin Vilmalle ja sillekin vain hetkeksi, kun kaapelit eivät innostuneet luikertelemaan kissaa karkuun. Sohvaperunaksi sekin päätti ryhtyä.