Osallistavaa teatteria

Työpäivä venähti huomisen näyttökokeen valmisteluissa sen verran, että kotimatkalla istahdin suoraan kirkonpenkkiin toista ahtisaarnaa kuulemaan.

Tämäniltainen oli toteutettu jonkinlaisen osallistavan draaman keinoin. En erityisemmin pitänyt siitä ja luulen, että kaikki muutkaan paikalla olleet eivät pitäneet. Kaikenlainen osallistaminen on jo hyvän aikaa ollut muotia pedagogiikassa ja ties missä. Ja nyt näemmä jumalanpalveluselämässäkin. Hienoista teoriapohjistaan huolimatta osallistaminen on käytännössä vain ulkoisten - emotionaalisten, visuaalisten tai vastaavien - ärsykkeiden tarjoamista pyrkimyksenä herättää ajatuksia. Se, onnistutaanko siinä, on paljolti arpapeliä, koska läheskään kaikki osallistettavat eivät ajattele ja toimi automaattisesti niin kuin osallistajat olettavat tai toivovat. Propaganda ja indoktrinaatio taas vaativat huimia ulkoisia tai psykologisia resursseja.

Tuskin millään seurakunnalla on käytettävissään sellaisia resursseja, että arki-illan osallistavasta jumalanpalveluksesta saataisiin ulkoisten ärsykkeiden ansiosta tehtyä nykyihmisen mediaympäristössä jollakin tavoin vaikuttava. Vaivaannuttava kylläkin.

Satoja vuosia sitten erilaiset kärsimysnäytelmät olivat ihmisten yleinen tietämystaso huomioon ottaen aivan erilaisessa asemassa merkitykseltään. Jos taas muinaisia seremoniallisia perinteitä halutaan lämmittää täyttämään ihmisen sakraalisuuskokemuksen tarvetta, ideoita voisi hakea vanhasta emäseurakunnasta, jossa asia hoidetaan tyylillä.

Tämäniltaisesta kaikki kunnia kuuluu tietenkin heille, jotka vaivaa nähden olivat rakentaneet puitteet. Mutta todettava on, että ilmankin olisi pärjätty.

Niin no. Olen minäkin kerran syyllistynyt moittimaani toimintaan. Auskultointiaikana tuli kokeiltua kaikenlaista, ja tätä vielä vapaaehtoisesti. Ohjasin elämäni tähän saakka ainoan näytelmän. Siinä erään isohkon terveydenhuolto-organisaation atk-henkilöstö esiintyi IP-pakettien ja reitittimien roolissa. He onnistuivat hyvin esittämään, että juttu olisi ollut hauska ja että IP-reitityksen idea meni jakeluun, mutta olen melko varma, että läheskään kaikkien mielestä se ei ollut kovin hauskaa eikä opettavaista.

Vaalikampanja jatkuu

Muistattehan, että voitte äänestää tätä Kuukkeli-kisassa myös teemablogiksi. Jopa Junakohtauksessa junat kulkevat harvemmin kuin täällä. Ja sitten päivän vaalimainos:



Vielä yllä olevan kuvan välittämistä vanhan hyvän ajan tunnelmista: jos hän päättäisi perustaa vaaliliiton, minulla olisi ehdottaa sille hyvä nimi. Rikotaan vaalisalaisuutta sen verran, että oli vaaliliitto tai ei, aion tukea nimenomaan häntä vuoden parhaaksi parin muun muassa.