Kevään merkit kömpivät esiin

Eilen työpäivän jälkeen kokoustettiin ammattiosaston asioissa. En ole aktiivinen ay-toimija, vaikka hallitukseen valitsivatkin. Ei sillä, että väheksyisin ammattiyhdistystoimintaa, päinvastoin, mutta kaikkeen ei ole mahdollista panostaa. Mukava kokous ja saatiin hyvää ruokaakin.

Töistä lähtiessä pääkadun sillan jalkakäytävällä makasi mies. Jo kaukaa huomasi, että alkoholinkäytöllä ja nimenomaan pitkäaikaisella sellaisella oli osuutta asiaan. Pahan näköisesti oli kaatunut. Tuollaisessa tilanteessa tekee itsestään puliukkoa monin verroin alemman, jos jättää tämän kokonaan huomiotta. Myönnän syyllistyneeni siihen joskus itsekin. Hengitys kulki, mutta takissa oli verta ja jalka ikävän näköisesti taittunut. Ei silti näyttänyt olevan mitään vakavampaa. Mies pientareelle ja soitto 112:een. Sieltä kun saa nykyään poliisinkin korjaamaan talteen näitä tapauksia. Potilas näytti hieman toipuvan ja yritti kömpiä pystyyn. Välillä olisi kovasti kätelty ja yritettiin sopertaa jotakin, mikä kuulosti "hyvältä äijältä", välillä taas tarjottiin turpaanvetoa. Mahtaneeko pelkällä viinalla itseään tuollaiseen kuntoon saada. Poliisia ei tullut, vaan yksi sairaankuljetusyksikkö sattui ajelemaan kulmilla. Tapaus oli paikallinen kuuluisuus ja toimintamalli selvä. Ihmettelivät, kun en itse tuntenut, mutta ymmärsivät, kun kerroin olevani naapurin poikia.

Atk-ajatuksia ilmaislehden pohjalta

Kotiin oli tullut taas Enter-lehden näytenumero. Aktiivista markkinointia. DOS-aiheinen juttu oli historiamielipiteitä puhtaimmillaan. Minusta hyvän käsityksen DOS-käyttöjärjestelmän asemasta omana aikanaan saa menemällä "ad fontes" ja lukemalla vaikka Petteri Järvisen DOS-oppaita lähdekritiikki muistaen. Ne ovat asenteilla ja mielipiteillä kyllästettyjä, kuten vielä nykyäänkin suuri osa atk-kirjallisuudesta. Sellaisia ovat myös aihetta koskevat "historiikitkin", mutta vanhat kirjat ovat "primaarisina" lähteinä parempia. Ei DOS huono käyttöjärjestelmä ollut. Se oli monelle riittävä. Teollisuudessa sen avulla ajettiin monenlaisia prosesseja pitkälle NT-aikaan saakka, mikä kertoo osaltaan sen luotettavuudesta. Jos toimistoissa joku Teko- tai WP-teksturi välillä kaatuikin (ilmeisesti vähintään yhtä paljon sovelluksen kuin käyttöjärjestelmän syystä), käskyttivät DOS-koneet yhtäjaksoisesti vuosikausien ajan järeitä prosesseja tehtailla. DOS oli melko optimaalinen vaihtoehto käytettävyyden, mukautuvuuden, luotettavuuden ja halpuuden välimaastossa. Graafisilla käyttöliittymillä varustetut Applet tai high-end-Unixit kuuluivat erilaisille pelikentille. Ei niillä olisi saavutettu ratkaisevaa hyötyä siellä, missä DOSillakin pärjäsi.

Samaa aihepiiriä sivuten: Ubuntu-niminen Linux-jakeluversio sai kehuja helppokäyttöisyydestään. Kun suuri osa väestöstä alkaa olla oppinut vähintään tyydyttävät atk-taidot joillakin käyttöjärjestelmä- ja ohjelmistoalustoilla, miten suuri todellinen merkitys enää on "helppokäyttöisyydellä"? Veikkaan, että jonkin sinänsä kömpelömmän vanhan järjestelmän osaajalle on työläämpää siirtyä uuteen "helppokäyttöiseen" järjestelmään kuin jatkaa vanhan käyttämistä, jos asiaan ei ole erityistä harrastusta ja painopiste on työn tekemisessä eikä uusien ominaisuuksien kokeilussa ja opiskelussa. Moniin kilpailijoihinsa verrattuna paljon kritisoidun AutoCAD-tuoteperheen jatkuvan menestyksen salaisuus lienee juuri tässä, samoin kuin monen muun paljon käytetyn ohjelmiston.

Kolmas huomiota kiinnittänyt artikkeli käsitteli sähköisiä kirjoja. Ne ovat tehneet "vallankumoustaan" ainakin toistakymmentä vuotta. Niiden tekniset mahdollisuudet ovat selvät ja itse asiassa samat, joilla hehkutettiin 1990-luvun alkuvuosien erästä muotitermiä eli hypermediaa. Oikeaan kirjaan nähden onneton luettavuus tekee sähköisistä kirjoista oman subjektiivisen mielipiteeni mukaan kamppailun häviäjiä niin kauan kuin niitä pitää lukea tietoteknisen päätelaitteen ruudulta. Yksittäisiä pikku faktoja niistä on nopeaa hakea, mutta varsinaiseen oppimiseen ja sivistyksen omaksumiseen niistä ei juuri ole. Se edellyttää jonkinlaista joutilaisuutta eli ainakin täyttä vapautta valita lukupaikkansa ja -asentonsa sekä omille silmille miellyttävää lukuergonomiaa. Minusta sähköinen media on paljolti Halbbildung-kulttuurin oppimateriaalia. Tehokkaasti, nopeasti ja vähän kerrallaan; myös omien mielipiteiden vahvistaminen napostelemalla pikkutietoja sieltä täältä on helppoa sähköisessä mediakulttuurissa. Puhumattakaan kirjoittamisesta.

Munakokkelia

Kumiperunan kuukkelinmuna sopisi mitä parhaiten tähänkin blogiin, mutta en taida sitä ottaa käyttöön. Vakioasukiksi kesyyntynyt kiivi voisi pahastua moisesta.

Onnittelut äänestyksessä menestyneille kirjoittajille! Minä vaihdan seuraaviin vaaleihin kampanjasuunnittelutoimistoa ;-)