Hirvenhiihtoa?

Työmaalla vietettiin henkilökunnan liikuntailtapäivää. Se jos mikä on TYKY-toimintaa parhaimmillaan, ja vaikka yhdellä iltapäivällä ei käytännön vaikutusta ole, on työnantajan järjestämä mahdollisuus hyvä jo pelkkänä esimerkkinä. Toiminta sijoittui paikalliseen hiihtokeskukseen. Moni lasketteli, jokunen hiihti maastossa. Taisipa joukossa olla muutama sulan maan kauteen jo valmistautuva kävelysauvoineenkin.

Solidaarisuusmielessä puin ylle työmaan tunnuksin koristetun verkkarin. Se oli tyhmää. Ensinnäkään verryttelypuku ei ole kovin mukava hiihtoasu ja toisekseen oman heimon tunnuksia ei juuri muidenkaan vaatteissa näkynyt. Hiihtelin saman kahden peninkulman lenkin kuin viikko sitten. Silloin latu oli parempi. Nyt pito kului pois nopeasti, osaksi ladulla olleiden roskien vuoksi.

Taipaleella tuli mieleen Vihreä lanka -lehden Pienissä ilmiöissä julkaistu Jussi Karmalan mielipide hiihdosta. Hän oli lähtenyt pitkästä aikaa suksille, mutta hiihtoon liittyvä ideologia oli häirinnyt. Siihen kun liittyi kuulemma Suojeluskuntajärjestöä ja Keskustapuoluetta. Mielipiteiden ja mielikuvien muodostaminen omien preferenssien pohjalta on mitä inhimillisintä ja aivan OK. Eikä voida osoittaa historiallisessa perspektiivissä täysin vääriksi vaikkapa hiihtoharrastuksen ja suojeluskuntien välistä yhteyttä. Ei tässä siis mitään erikoista.

Mutta mistä löytyi Karmalalle oma hiihtoidentiteetti? Muinaissuomalaisesta hirvenhiihdosta. Niin. Aikakaudelta, jonka arkiarvojen rinnalla kovemmatkin viime vuosisadan nationalistiset arvot olivat edes pintapuolisesti pehmeitä ja humaaneja (esimerkiksi rautakautisten hautaustapojen tutkiminen antaa tästä osviittaa). Aikakaudelta, jonka sodankäyntitapoihin verrattuna suojeluskuntien historian sikamaisemmatkin tempaukset olivat lähes inhimillisiä. Aikakaudelta, jolloin ihmiset olivat toisilleen samanarvoisia siinä mielessä, että oikeastaan kellään ei ollut tosi paikan tullen toisen silmissä ihmisarvoa edes arkielämässään. Eikä aina ihan vain huvinkaan vuoksi.

Edellisen kaltainen historian arvostelu nykypäivän näkökulmasta samoin kuin eri aikakausien välille arvostuksia asettava vertailu on vakavasti katsoen vain tunteenomaista hömppää. Mutta se on käyttökelpoinen pehmuste, jos täysin kritiikittömästi lähdetään rakentamaan arvoja menneisyydestä käsin.

Loppuiltapäivä kului rautatieasemalla vuosijuhlan roudarina.

Illalla ei huvittanut lähteä dojolle. Sen sijaan käytiin hampurilaisella. Hyvä ratkaisu.

Saunan jälkeen väsyttää.