Palmusunnuntai

Kirkkovuodessa on edetty jo palmusunnuntaihin. Odottelimme aamupäivän virpojia, vaikka heitä ei näillä kulmilla ole enää muutamaan vuoteen näkynyt. Nuoria perheitä täälläpäin ei juuri asu. Mutta juuri kun teimme lähtöä ladulle, soi ovikello. Yksinään liikkeellä ollut reipas poika oli pitkästä aikaa ensimmäinen virpojamme. Huolella koristeltu pajunoksa vaihdettiin suklaamunaan.

Palmusunnuntaiksi osui myös kevätpäiväntasaus. Ihmisten kesken vallitsevaa valoa ja pimeyttä voi yrittää tasoittaa vaikka tätä kautta.

Pitopohjaladulla

Lähdimme hiihtelemään sunnuntailenkkimme Korkeakankaalle. Ulkoilijoita oli mäessä ja laduilla kohtalaisen paljon. Hiihdimme niinsanotun kilpaladun, ja emmekös olleetkin takapuolellamme heti ensimmäisessä laskussa. Loppumatka kyllä pysyttiin hyvin pystyssä. Roskia, erityisesti kuusenneulasia, oli ladulla varsin paljon. Hiihtäminen ainakaan perinteisellä hiihtotavalla ei ole enää kovin suuri nautinto "pitopohjaladun" ansiosta. Lenkin jälkeen nautimme sangen edulliset lämpimät juomat kahvilassa. Puoliksi jaettu berliininmunkki kruunasi iltapäivän.

Jokin aika siten radiouutisissa kerrottiin, että kolmikymppiset naiset ovat kuluneen kirpeän kevättalven aikana ostaneet urheiluliikkeet tyhjiksi maastohiihtovälineistä. Onkohan maastohiihdosta tulossa "uusi" muotilaji? Naiset saattavat hyvinkin saada ladulle mukanaan perheensä, ja sinkkujen perässä hiihtelevät wannabe-poikaystävät.

Muutama viikko sitten Vihreä lanka -lehdessä kritisoitiin sitä, miten useat naisten suosimat liikuntaharrastukset ovat yleensä maksullisia ja kalliitakin ainakin suuremmissa kaupungeissa. Nyt suksien hankintainnostus kertoo, että halpojakin lajeja voi harrastaa (kun kertainvestointia eli välineitä ei lasketa: hyvät maastohiihtovälineet ovat kyllä hinnoissaan). Mikään kun ei pakota kumpaakaan sukupuolta suuntautumaan sellaisiin lajeihin, jotka harrastuspaikkojen vaatimien investointien, toiminnan mahdollistamien liikevoittojen tai muiden syiden vuoksi ovat muodostuneet hinnakkaiksi.